Eskarin syyskuu on ollut hyvin fyysinen..

Eskarin syyskuu on ollut hyvin fyysinen. Olemme päässeet uiskentelemaan uimakouluun, pyöräilemään, havainnoineet karkeamotoriikkaa piilotehtävien avulla, retkeilleet, osallistuneet siisti biitsi-projektiin ja aloittaneet Päivikin sadusta näytelmä projektia.

Lapset ovat toistensa parhaita opettajia ja motivoijia. Tämä näkyy parhaiten silloin kun harjoittelemme asioita, jotka vaativat rohkeutta ja pitkäjänteisyyttä. Yhdessä tekemisen ilo ja ryhmän henki saa aremmatkin lapset ylittämään itsensä.

Uimakoulussa tämä näkyy varsin selvästi. Hyppy altaaseen tai kasvojen laittaminen veden alle voi tuntua tosi jännittävältä, jos vesi elementtinä ei ole tuttu.  Uimakoulun tärkein tavoite on että vesi tulee elementtinä tutuksi ja lapset oppivat liikkumaan siinä. Uinti on samanlainen motorinen taito, kun pyöräily tai luistelu, sen oppii harjoittelemalla ja kun valmiudet ovat hallinnassa.  Kellumiset ja liukumiset ovat tärkeää harjoittelua uimataitoa varten. Hypyt taitavat olla lasten suosikki, mutta kyllä sukellukset tulevat hyvänä kakkosena!

Suurin osa esikoululaisista osaa pyöräillä jo ilman apupyöriä. Järjestimme pienen pyöräilypäivän mikä yllätti ainakin minut. Suurin osa pyöräili todella taitavasti ja he halusivat lähetä pitemmälle pyöräretkelle. Tietenkin me lähdimme, koska lapset halusivat!

Turvallinen reitti läheiseen leikkipuistoon, joka oli ollut lasten toive retkipaikkana jo viime vuonna. Olihan se aika hieno juttu.

Laadukkaan varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen tae, on jatkuva havainnointi. Mitä lapset jo osaavat ja mitkä ovat niitä taitoja, joita on vielä hyvä harjoitella? Millä tavoin motivoin lasta harjoittelemaan? Mikä on kenellekin lapselle ominaisin tapa oppia? Tätä me aikuiset teemme ja pohdimme päivittäin, mutta joskus on hyvä käyttää apuna myös erinaisia työkaluja. Piilo-työkalu on kehitetty motoristen taitojen kehittämiseen ja seurantaan. Se miksi meillä havainnoidaan erityisesti motorisia taitoja, johtuu siitä, että motoriset taidot luovat pohjan kaikelle oppimiselle. Monien tutkimuksien mukaan motorinen kömpelyys näkyy hienomotoriikassa, oppimisen taidoissa ja jopa sosiaalisissa ja vuorovaikutussuhteissa.

Siisti-biitsi on rantojen siivousohjelma, jota koordinoin Pidä saaristo siistinä Ry. Meiltä vilskeestä siihen osallistui eskarit ja viskarit. Saimme loistavan infon ja välineet ja ei kun töihin. Tämä kaikki herättikin lapsissa paljon kysymyksiä ja ajatuksia. Tämä projekti saa varmasti keväällä jatkoa. Uskon että tämän tyyppisellä toiminnalla opetamme myös lapsille miten voimme pitää luontomme puhtaanne. Hyvää arvokasvatusta.

https://www.siistibiitsi.fi/siistibiitsi/

Aloitin elokuussa lukemaan Aili Somersalon huikean hienoa satua Päivikin tarina. Satu onkin varsinainen keräily harvinaisuus jonka onnistuin löytämään viime talvena antikvariaatista. Satu on vilskeen väelle tutun Mestaritontun tarinan ensimmäinen osa joka ei ole saanut yhtä suurta julkisuutta kun Mestaritontun tarina. Päivikin tarina upposi kuitenkin eskarilasiin hyvin ja niinpä päätimme tehdä siitä yhdessä koko vilskeen väelle esityksen.

Nyt on luettu satu, lapset ovat sen jälkeen muistelleet ja kertoneet sen omin sanoin. Tällä hetkellä työstämme asuja ja rekvisiittaa sekä lavasteita näytelmäämme. Pian on ensi-ilta vilskeen väelle ja sitten myöhemmin syksyllä esitys myös vanhemmille.

 Saapas nähdä mitä kivaa syksy vielä tuo tullessaan. Ei meiltä ainakaan lopu hauskat ideat ja niiden toteuttajat.

Henna

Hulivilien ja Vilinöiden syksyn alku

”Kaksi pientä peikkolasta, istuu kärpässienen alla, sataa rop rop rop, sataa aivan kaatamalla.” Pikkutalosta siirtyi pientä väkeä kartanolle, muutamalle lapselle päiväkodin aloitus oli kokonaan uusi juttu ja sitten oli ns. vanhoja konkareita, joille kartanon nurkat olivat jo tutut. Hulivileihin ja Vilinöihin tuli myös uusia aikuisia, joille Vilskeen vilske on uutta. Olemme tutustuneet hiljalleen arkeen ja toisiimme; leikkien ja laulaen.

Syksyisten laulujen lisäksi olemme laulaneet lasten toivelauluja, mm. bussilaulu, heppalaulu, hämähämähäkki ja tuiki tuiki tähtönen.

Elokuussa olemme harjoitelleet kaverin kanssa käsikädessä kulkemista. Se onnistuukin jo yllättävän hyvin näin pieniltä seikkailijoilta. Päiväkodin porttien ulkopuolelle olemme liikkuneet kentälle pallottelemaan ja lähimetsään musisoimaan. Metsäretkillä seikkaillessamme vain mielikuvitus vie meitä erilaisiin seikkailuihin. Milloin porisee noidan pata. Milloin kalastellaan keskellä vihreintä metsää. Ja voidaan vaikka kesken päivää lentää mikä-mikä-maahan.

Olemme myös retkillä nauttineet omenoista ja käyneet katsomassa luontopolun varressa olevia sorsia ja oravia.

Metsäretkillä olemme ihmetelleet ötököitä, jonka vuoksi olemme keräännyt metsästä materiaalia otökkähotellien valmistamiseen. Ja löytyihän eräältä seikkailulta yksi iso ötököiden pesä.

Syyskuussa alamme harjoittelemaan ja kulkemaan parijonossa. Siksi muistutammekin syyskuussa alkavista eväsmetsäretkistä aina keskiviikkoisin.

Syksyisin terveisin Mammu, Joona, Aino, Essi, Sara ja Valtteri

Eskarin elokuu

Elokuussa alkoi taas Vilskeen esikoulu eli tuttavallisemmin Eskari! Vilskeessä esiopetus toteutetaan pääosin luonnossa ja lapset ovatkin keksineet ryhmälle lempinimen "Reissu-Eskari".

Eskari-päivä alkaa aina klo 9 yhteisellä kokoontumisella, jonka jälkeen puetaan retkiliivit ja napataan omat reput selkään ja lähdetään metsään. Lähiretkikohteita Vilskeellä on runsaasti. Metsässä on aina päivän teeman mukaisen toiminnan lisäksi ollut evästauko sekä aikaa leikkiä. Metsässä puuhaillaan lounaaseen asti, joka syödään Kartanolla. Lounaan jälkeen Eskareilla on lepo- ja leikkihetki Mummolassa. Tänä vuonna saimme Eskariin mukaan myös Eskarikoira-Uunon, joka on rikastuttanut retkiämme viikoittain.

Maanantaisin pelasimme kentällä perinneleikkejä- ja pelejä, kuten polttopallo, karkkikauppa, pikipata, mustekala, Onko Mörri kotona, Kissa ja hiiret sekä kolmas pyörä vaunussa. Pidimme myös pyöräilypäivän omilla pyörillä ja teimme Viskareiden kanssa yhteisen vaelluksen Vaarniemeen.

Tiistaisin ja torstaisin tutustuimme pienryhmissä kirjaimiin A, E, I, S, N, O ja L sekä tutustuneet Päivikin Satuun. Kirjaimiin tutustuttiin mm. Pikku Papun aakkoslorujen - ja laulujen avulla sekä rakentamalla kirjaimia metsän materiaaleista. Harjoittelimme oman nimen kirjoittamista ja koteihin jaettiin elokuussa ensimmäinen (ja hyvin odotettu) kotiläksy. Päivikin satu toimi inspiraationa akvarellimaalauksiin ja lapset pääsivät kertomaan sadusta omaa versiotaan.

Keskiviikkoisin tutustuimme matematiikan saloihin vertailemalla, järjestämällä ja laskemalla metsän materiaaleja sekä leikkimällä matematiikka-aiheisia laululeikkejä, kuten 5 pientä sammakkoa ja elefanttimarssi.

Perjantait olivat elokuussa Eskareiden toivepäiviä: leikkejä Kartanolla sekä mustikkapiirakan leipomista ja omenahillon keittoa. Nam! 

Korkeasaari-projekti

Korkeasaari-projekti sai alkunsa siitä, kun tulin ensimmäistä kertaa tutustumaan Vilskeeseen maaliskuussa. Silloin sain kuulla, että olisimme harjoitteluni aikana menossa yhdessä koko päiväkodin voimin Korkeasaareen päiväretkelle. Lapset olivat tästä todella innoissaan ja niin olin minäkin!

Harjoitteluni alussa huhtikuussa havaitsin nopeasti, että Säkkärät ja Väkkärät tykkäävät paljon erilaisista arvoituksista ja liikunnasta. Lasten kanssa oltiin myös aikaisemmin tutustuttu Suomen metsiin ja siellä asuviin eläimiin.  Aloin pohtimaan miten kaiken tämän saisi yhdistettyä niin, että saisi kokonaisvaltaisen ja toimivan kokonaisuuden tälle jaksolle. Niinpä syntyi idea Korkeasaaresta eksyneestä Emusta, joka matkan varrella tarvitsisi lasten apua päästäkseen takaisin Korkeasaareen ennen päiväkodin retkeä sinne.

Ensimmäinen kirje saapui päiväpiiriin. Se oli Korkeasaaren väeltä. He kertoivat kirjeessään, että Emu on päässyt karkuun ja nyt tarvittaisiin lasten apua Emun löytämisessä. Kun kirje oli luettu, mietittiin lasten kanssa, millainen eläin emu oikein on, mistä se on tullut ja mistä merkeistä sen tunnistaa. Lopuksi katsoimme vielä videon, miten Emu juoksee. Se oli kaikkien mielestä aika hulvatonta. Lapset kiinnostuivat Emusta heti ja olivat selkeästi sitoutuneita ja valmiita auttamaan Emua. Lapsille kerrottiin, että aina kun päiväkodille saapuu violetti kirjekuori, tarkoittaa se, että ollaan Emu asian äärellä.

Seuraava kirje tulikin itse Emulta. Siinä Emu kertoo, että on eksynyt kauas Korkeasaaresta Suomen metsiin. Emu kertoo keitä eläimiä hän on saanut ystävikseen ja arvoitusten kautta lapset saivat selvittää mistä eläimistä oli kyse. Kirjeessä Emu kertoo myös millaisia ystäviä eläimet ovat ja kuinka he ovat häntä auttaneet. Emu pyysi lapsia pohtimaan yhdessä millainen on hyvä ystävä ja millaisia ystäviä lapset olisivat Emulle. Lapset saivat tehdä Emulle ystävä kortit, missä kertovat millaisia ystäviä he olisivat. Siellä oli muun muassa leikkisiä, avuliaita ja rakastavia ystäviä.

Kolmannessa kirjeessä Emu kertoo, että ystävät olivat auttaneet häntä takaisin Korkeasaareen päin, mutta hän oli jälleen eksynyt. Lasten tuli suorittaa muutamia rasteja, joiden jälkeen he saisivat vihjeen Emun sijainnista. Rasteina toimi muistipeli, mölkky, miten tulisi toimia -kortit sekä köysirata. Lapset suorittivat rastit onnistuneesti ja saivat vihjeen. Vihjeestä selvisi, että Emu oli Linnanmäellä. Tämä tieto kerrottiin kirjeen välityksellä Korkeasaaren väelle ja toivottiin kovasti, että Emu löytyisi sieltä ennen seuraavan viikon Korkeasaari-retkeä.

Viimeinen kirje tuli päivää ennen retkeä. Siinä kerrottiin, että Emu oltiin tuotu takaisin Korkeasaareen ja hän on innoissaan odottamassa lapsia saapuvaksi seuraavana päivänä ja Korkeasaaren väki kiitteli kovasti lasten avusta. Tämän kirjeen yhteydessä liikuimme vielä yhdessä hiekkakentällä. Ensiksi pelasimme peliä missä tuli liikkua pyydettäessä kuin emu, ilves ja karhu. Seuraava peli oli seuraa Emua, jolloin lapset saivat vuorotellen olla johtamassa joukkoja ja muut matkivat johtajan liikkeitä. Lopuksi pelasimme vielä Emu-tähteä, joka on muutettu versio Afrikan tähdestä.

Korkeasaari päivä koitti vihdoin! Mikä riemu siitä syntyikään, kun emu nähtiin Korkeasaaressa. Se ilahdutti niin lapsia kuin aikuisiakin.

Projekti päättyi vielä yhteisiin askarteluihin, josta tuli päiväkodin seinälle Korkeasaari -seinä. Lapset saivat askarrella lempi eläimessä Korkeasaaresta ja valmiit eläimet laitettiin seinälle muistoksi tästä projektista ja mieleenpainuvasta retkestä.

Emmi-opiskelija