Korkeasaari-projekti sai alkunsa siitä, kun tulin ensimmäistä kertaa tutustumaan Vilskeeseen maaliskuussa. Silloin sain kuulla, että olisimme harjoitteluni aikana menossa yhdessä koko päiväkodin voimin Korkeasaareen päiväretkelle. Lapset olivat tästä todella innoissaan ja niin olin minäkin!
Harjoitteluni alussa huhtikuussa havaitsin nopeasti, että Säkkärät ja Väkkärät tykkäävät paljon erilaisista arvoituksista ja liikunnasta. Lasten kanssa oltiin myös aikaisemmin tutustuttu Suomen metsiin ja siellä asuviin eläimiin. Aloin pohtimaan miten kaiken tämän saisi yhdistettyä niin, että saisi kokonaisvaltaisen ja toimivan kokonaisuuden tälle jaksolle. Niinpä syntyi idea Korkeasaaresta eksyneestä Emusta, joka matkan varrella tarvitsisi lasten apua päästäkseen takaisin Korkeasaareen ennen päiväkodin retkeä sinne.
Ensimmäinen kirje saapui päiväpiiriin. Se oli Korkeasaaren väeltä. He kertoivat kirjeessään, että Emu on päässyt karkuun ja nyt tarvittaisiin lasten apua Emun löytämisessä. Kun kirje oli luettu, mietittiin lasten kanssa, millainen eläin emu oikein on, mistä se on tullut ja mistä merkeistä sen tunnistaa. Lopuksi katsoimme vielä videon, miten Emu juoksee. Se oli kaikkien mielestä aika hulvatonta. Lapset kiinnostuivat Emusta heti ja olivat selkeästi sitoutuneita ja valmiita auttamaan Emua. Lapsille kerrottiin, että aina kun päiväkodille saapuu violetti kirjekuori, tarkoittaa se, että ollaan Emu asian äärellä.
Seuraava kirje tulikin itse Emulta. Siinä Emu kertoo, että on eksynyt kauas Korkeasaaresta Suomen metsiin. Emu kertoo keitä eläimiä hän on saanut ystävikseen ja arvoitusten kautta lapset saivat selvittää mistä eläimistä oli kyse. Kirjeessä Emu kertoo myös millaisia ystäviä eläimet ovat ja kuinka he ovat häntä auttaneet. Emu pyysi lapsia pohtimaan yhdessä millainen on hyvä ystävä ja millaisia ystäviä lapset olisivat Emulle. Lapset saivat tehdä Emulle ystävä kortit, missä kertovat millaisia ystäviä he olisivat. Siellä oli muun muassa leikkisiä, avuliaita ja rakastavia ystäviä.
Kolmannessa kirjeessä Emu kertoo, että ystävät olivat auttaneet häntä takaisin Korkeasaareen päin, mutta hän oli jälleen eksynyt. Lasten tuli suorittaa muutamia rasteja, joiden jälkeen he saisivat vihjeen Emun sijainnista. Rasteina toimi muistipeli, mölkky, miten tulisi toimia -kortit sekä köysirata. Lapset suorittivat rastit onnistuneesti ja saivat vihjeen. Vihjeestä selvisi, että Emu oli Linnanmäellä. Tämä tieto kerrottiin kirjeen välityksellä Korkeasaaren väelle ja toivottiin kovasti, että Emu löytyisi sieltä ennen seuraavan viikon Korkeasaari-retkeä.
Viimeinen kirje tuli päivää ennen retkeä. Siinä kerrottiin, että Emu oltiin tuotu takaisin Korkeasaareen ja hän on innoissaan odottamassa lapsia saapuvaksi seuraavana päivänä ja Korkeasaaren väki kiitteli kovasti lasten avusta. Tämän kirjeen yhteydessä liikuimme vielä yhdessä hiekkakentällä. Ensiksi pelasimme peliä missä tuli liikkua pyydettäessä kuin emu, ilves ja karhu. Seuraava peli oli seuraa Emua, jolloin lapset saivat vuorotellen olla johtamassa joukkoja ja muut matkivat johtajan liikkeitä. Lopuksi pelasimme vielä Emu-tähteä, joka on muutettu versio Afrikan tähdestä.
Korkeasaari päivä koitti vihdoin! Mikä riemu siitä syntyikään, kun emu nähtiin Korkeasaaressa. Se ilahdutti niin lapsia kuin aikuisiakin.
Projekti päättyi vielä yhteisiin askarteluihin, josta tuli päiväkodin seinälle Korkeasaari -seinä. Lapset saivat askarrella lempi eläimessä Korkeasaaresta ja valmiit eläimet laitettiin seinälle muistoksi tästä projektista ja mieleenpainuvasta retkestä.
Emmi-opiskelija