”Kaksi pientä peikkolasta, istuu kärpässienen alla, sataa rop rop rop, sataa aivan kaatamalla.” Pikkutalosta siirtyi pientä väkeä kartanolle, muutamalle lapselle päiväkodin aloitus oli kokonaan uusi juttu ja sitten oli ns. vanhoja konkareita, joille kartanon nurkat olivat jo tutut. Hulivileihin ja Vilinöihin tuli myös uusia aikuisia, joille Vilskeen vilske on uutta. Olemme tutustuneet hiljalleen arkeen ja toisiimme; leikkien ja laulaen.
Syksyisten laulujen lisäksi olemme laulaneet lasten toivelauluja, mm. bussilaulu, heppalaulu, hämähämähäkki ja tuiki tuiki tähtönen.
Elokuussa olemme harjoitelleet kaverin kanssa käsikädessä kulkemista. Se onnistuukin jo yllättävän hyvin näin pieniltä seikkailijoilta. Päiväkodin porttien ulkopuolelle olemme liikkuneet kentälle pallottelemaan ja lähimetsään musisoimaan. Metsäretkillä seikkaillessamme vain mielikuvitus vie meitä erilaisiin seikkailuihin. Milloin porisee noidan pata. Milloin kalastellaan keskellä vihreintä metsää. Ja voidaan vaikka kesken päivää lentää mikä-mikä-maahan.
Olemme myös retkillä nauttineet omenoista ja käyneet katsomassa luontopolun varressa olevia sorsia ja oravia.
Metsäretkillä olemme ihmetelleet ötököitä, jonka vuoksi olemme keräännyt metsästä materiaalia otökkähotellien valmistamiseen. Ja löytyihän eräältä seikkailulta yksi iso ötököiden pesä.
Syyskuussa alamme harjoittelemaan ja kulkemaan parijonossa. Siksi muistutammekin syyskuussa alkavista eväsmetsäretkistä aina keskiviikkoisin.
Syksyisin terveisin Mammu, Joona, Aino, Essi, Sara ja Valtteri