Hippuloiden keväinen aarreseikkailu

Hippuloiden ryhmä sai maaliskuussa Siltapeikko-ystävältään lahjaksi salaperäisen kulta-avaimen! Kulta-avaimeen liittyi tarina, jonka mukaan sillä sai auki Katariinan kartanoon kauan aikaa sitten kätketyn aarrearkun... Oli myös toinen salaperäinen asia – kartanolla liikuskeleva aavekissa – jonka naukunaa saattoi tarinan mukaan joskus kuulla torniin johtavasta kierreportaikosta. Kävimme kerran lapsiryhmän kanssa kurkistamassa tornin ullakolla, näkyisikö tai kuuluisiko aavekissasta jotain, mutta sillä kertaa emme huomanneet mitään kummallista. Ehkä aavekissa oli hieman ujo, ja se oli mennytkin lapsijoukkoa piiloon. Kevättä kului toukokuuhun asti, ja silloin alkoi tapahtua! Lämpimänä toukokuisena aamuna aavekissa näyttäytyi vihdoin lapsille, ja se kertoi tarinan avaimesta ja aarteesta.

Aarre oli kuningatar Katariina Jagellonican, mutta se oli jännittävien vaiheiden jälkeen viety kartanosta syvemmälle metsän kätköihin parempaan piiloon. Metsästä lähdimme siis etsimään aarrekätköä! Jakaannuimme aluksi kahteen aarteenetsintäpartioon, ja suunnistimme maastokuvia (kuva 1) apua käyttäen Ala-Karjalasta eteenpäin aina Railolle

asti, jonne Hippulat eivät olleet ennen vaeltaneet. Molemmat aarteenetsintäpartiot löysivät polun Railon lähellä sijaitsevalle majalle. Majasta löytyi arvoitus, joka lasten täytyi ratkaista.

Näin arvoitus kuului:

Mikä on se hirviö hurja monen peikon turma jolla valtavat on siivet, suuremmat kuin kotkan... lenteli se kerran näillä kartanon mailla...

Lohikäärme oli oikea vastaus, ja lapset arvasivat sen pohdittuaan hetken aikaa hirmuja, joista olivat kuulleet huhuja! Aarrearkku löytyi Railon luolan kätköistä pimeästä, ja sen sai auki kulta-avaimella ja lausumalla oikealla tavalla taikasanan ”lohikäärme”. Kuningatar oli aikoinaan täyttänyt arkkunsa kiiltävillä hopeakivillä, joissa oli varmasti taikaa sisällä...Jokainen lapsi sai oman osuutensa tästä aarteesta.

Päiväpiirissä mietimme yhdessä lohikäärmeen olemusta: minkälainen se voisi olla ja missä sen voisi kohdata. Lasten mielikuvitus sai siivet, ja seuraavana päivänä yläkallioilta löydetystä käkkyräisestä ja eriskummallisen näköisestä kannosta tuli osa Vilskeen lohikäärmetarustoa :)

-Jussi

Huhtikuu -Viskareilla turvataitoja

Huhtikuussa keskiviikkoisten kaverikerhojen teemana Säkkäröillä ja Väkkäröillä oli turva ja tärkeät ihmiset.

Turvataitokasvatuksella vahvistetaan lasten omia taitoja puolustaa itseään ja pitää huolta rajoistaan esimerkiksi kiusaamistilanteissa. Turvataitokasvatus on lasten omien voimavarojen ja selviytymiskeinojen vahvistamista. Sillä pyritään edistämään lasten itseluottamusta, tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä hyviä kaverisuhteita. 

Aloitimme uuden teeman mielikuvaharjoituksella, jonka jälkeen lapset saivat piirtää kuvan "Minä turvassa". Monille turvapaikka oli oma koti, mutta myös leluja ja mielikuvituspaikkoja piirrettiin. Piirustukset ripustettiin seinälle esille ja myöhemmin lähetettiin kotiin.

Toisella kerhokerralla mietiskelimme ja piirsimme tärkeitä ihmisiä. Keitä tärkeitä ihmisiä elämässäsi on? Miltä tuntuu kun on tärkeän ihmisen kanssa? Mitä tärkeän ihmisen kanssa voi tehdä? Teimme myös omat rajat- harjoituksen, jossa jokainen sai vuorotellen olla ryhmän keskellä ja määritellä kuinka lähelle itseään muiden haluaa tulevan. Huomasimme, että osa tykkää enemmän omasta tilasta kuin toiset.  Lapset olivat yhtä mieltä siitä, että tärkeät ja tutut ihmiset on helpompaa päästää lähelle kuin vieraat.

Viimeisellä kerhokerralla jatkoimme turva-teemaa keskustelukorteilla ja leikeillä. Lapset innostuivat erityisesti leikistä, jossa yksi lapsi valittiin piirin keskelle leijonanpennuksi ja yksi piirin ulkopuolelle hevoseksi (lapset saivat päättää ketä suojellaan ja miltä). Piiri oli pennulle turva ja yritimme pitää hevosen loitolla. Muistelimme myös jokaisen sukunimeä ja tosi hienosti lapset muistivat, osa jopa toisetkin nimet! Keskustelukorteissa mm. mietimme erilaisia tilanteita: Mitä voi tehdä jos eksyy kaupassa vanhemmista? Mitä voi tehdä jos tulee riitaa? Mitä voi tehdä jos loukkaa?

Muutaman kuukauden kuluttua nämäkin Viskarit aloittavat Esikoulun! Heidän maailma laajenee ja toivotaan, että he saavat kasvaa turvassa ja onnellisina

- Sanna 

Tunteiden taitajaksi

Olen tehnyt pian kolme vuotta työtä Vilskeen varhaiskasvatuksen erityisopettajana. Alusta asti minulle oli selvää, että tunnetaitojen opettaminen on tärkeää ja minulle sydämen asia. Jo kymmeniä kertoja olen kohdannut lapsiryhmät, heitä hoitavat ja opettavat aikuiset ja pienet ihmiset, toivottavasti kunkin heidän tarpeensa mukaan. Tämä on ollut mielenkiintoista ja antoisaa.

Pikkutalon tunnetaito-opetuksessa on keskitytty vuorovaikutukseen, joka tapahtuu aikuisen ja lapsen välillä. Lasten kanssa on opeteltu vuorottelua ja hyvää kohtaamista. Koskettamiseen on kiinnitetty paljon huomiota, lapsia on silitelty ja pompoteltu. Heidän kanssaan on rakennettu luottamusta, joka on pienen ihmisen maailmankatsomuksen perusta.

Hippula-Vimpuloiden kanssa on nimetty tunteita, väännetty naamat iloisiksi-vihaisiksi-pettyneiksi-pelästyneiksi ja vaikka miksi ja katsojan silmissä se on ollut hulvattoman hauskaa! Jo nämä 2-3-vuotiaat lapset ovat myös taitavia kertomaan, piirtämään ja kuvailemaan, mikä saa tunteet pintaan, mutta seuraavaksi mietitäänkin, miten tunteisiin olisi sopiva reagoida. Pienten tunnehetkiin olen ammentanut menetelmiä TheraPlay- vuorovaikutusleikistä.

Hulinoissa on harjoiteltu ahkerasti ryhmässä toimimisen- ja kaverina olemisen taitoja. Näitä taitoja on toki harjoiteltu muissakin hetkissä teoriaan tutustuen ja empiirisin harjoituksin. Piki-kirjat ovat olleet jo viime toimintakaudella mukana kaveritaitojen harjoitusten runkona ja lapset hoksaavat nokkelasti satujen ja tarinoiden symboliikkaa. Monia tunteita on käsitelty piirtäen, maalaten tai liikkumalla. Hulina-ikäiset ovat mestareita säännöissä. Säännöt ovat selkeästi muistissa, mutta niitä ei aina muisteta noudattaa. Ja sitähän tämä elämä on, opettelua.

Säkkärä-Väkkäröissä on viime toimintakauden ajan pidetty kaveri-keskiviikkoa. Keskiviikkoisin on harjoiteltu ystävän kanssa yhdessä toimimista, vahvistettu itsetuntoa erilaisin harjoituksia, puhuttu turvataidoista ja pohdittu hyvän ystävän ominaisuuksia, itsekin sellaiseksi pyrkien.

Vilske velvoittaa – projekti, joka alkoi viime syksynä, oli ajateltu tukemaan lasten kasvua yhteisön jäsenenä yhdessä huoltajien kanssa. Päiväkodissa tapahtuva opettaminen ja kasvattaminen ei yksin riitä, koti on lapsen tärkein oppimisen paikka- kaikissa elämässä tarvittavissa taidoissa.

Kaikki vanhemmat haluavat lapselleen hyvää. Jokaisen äidin, isän tai lapsesta huolehtivan sydämessä piilee toive siitä, että lapsi saisi elää onnellisena ja säilyisi turvassa maailman myrskyissä.

Parasta, mitä voit vanhempana lapsellesi (ihan pienestä pitäen) opettaa on

-sinnikkyyttä > tärkeiden asioiden puolesta täytyy olla valmis näkemään vaivaa, on se sitten uuden oppiminen, yhteiseen hyvään ponnistaminen tai muu lopputulos, joka on ponnistelun arvoinen.

-itsesäätelytaitoja > tunteet ovat sallittuja ja luonnollisia, mutta miten niitä tunteita voi kohdata ja käsitellä onkin jo paljon vaikeampi juttu.

-kyvyn empatiaan > opitaan pitämään rakkaista huolta ja niistäkin, joita ei rakasta.

Ole näiden taitojen pienelle oppijalle malli. Puhu, huomaa, kannusta ja myös vaadi.

Hyvää kesää kaikille !

Terveisin Heli

Maaliskuu - Vilskeen Metsä-sadun 7. Luku rakentuu

Maaliskuussa oli jälleen Säkkäröiden ja Väkkäröiden vuoro jatkaa metsä-satua.

Eskareiden upean näytelmän jälkeen aloitimme oman osamme lukemalla lapsille sadun ääneen. Lapset muistivat tosi hyvin, mitä näytelmässä oli tapahtunut - varsinkin kohtaus jossa oli noita, oli jäänyt heille mieleen. Muistelimme myös aiempia osia sadusta: mitä niissä tapahtuikaan? Mitä kaikkia hahmoja meillä on jo olemassa?

Pienryhmissä lapset saivat keksiä, mitä sadussa sitten tapahtuu. Ideoita tuli paljon, mutta ne olivat kaikki hyvin samanlaisia. Lapsilla oli siis selkeä visio siitä, mitä 7.luvussa tapahtuisi! Tässä vaiheessa lapset saivat äänestää, millaisen esityksen haluaisivat toteuttaa. Ääniä saivat mm. sorminuket, elokuva, varjoteatteri ja pehmolelut. Eniten ääniä keräsi perinteinen näytelmä, joten se valittiin toteutustavaksi.

Näytelmän käsikirjoitus alkoi saada muotonsa ja luimme sitä lapsille. Teimme toivottuja muutoksia ja lisäyksiä. Jokainen lapsi sai ilmoittautua niin moneen rooliin, kuin halusi. Näistä jokaiselle valikoitui yksi sopiva, jolle alettiin suunnitella rooliasua.

Pidimme harjoituksia ja keksimme yhdessä uusia juttuja. Askartelimme rekvisiittaa, kuten timantteja. Lisäsimme näytelmään tanssin ja lapset saivat ehdottaa siihen sopivaa musiikkia - musiikiksi valikoitui Harry Potterin tunnusmusiikki.

Esityspäivää odotettiin kovasti ja vanhemmat tekivät upeaa yhteistyötä asujen kanssa. Molemmat esitykset sujuivat yli odotusten ja innolla odotamme jo seuraavaa lukua!

- Sanna