Hippulat Jänis Jääräpään ja nirsnarskuttajien matkassa

Hippuloiden ryhmän vuoden alkua on eletty tarinoiden ja mielikuvituksen maailmassa. Heti tammikuun alussa ryhmän omaksi maskotiksi tuli käsinukke Jänis Jääräpää, joka on kulkenut lasten matkassa sekä kartanolla että monilla  metsäretkillä.

Jänis on kertonut lapsille tarinoita, kuten sadun salaperäisistä nirsnarskuttajista. Nirsnarskuttajien nimi tulee siitä, että nämä satuolennot seuraavat pakkassäällä ihmisten jalanjälkiä lumessa ja matkivat jalkojen narskuvaa ääntä. Jos katsoo nopeasti taakseen, saattaa hyvällä onnella nähdä vilahduksen nirsnarskuttajista, vaikka ne ovatkin melkein näkymättömiä! Nirsnarskuttajat ovat jääneet lasten mielikuvituksessa elämään ja niistä on puhuttu paljon. Toinen lasten mielikuvitusta kutkuttava satuolento on ollut siltapeikko, joka tarinan mukaan asustaa Katariinanlaakson luonnonsuojelualueelle tulevan pienen sillan alla. Kun olemme tulleet sillalle, olemme ryhmässä pomppineet sillan päällä ja kutsuneet peikkoa: ”Siltapeikko, siltapeikko, herää jo, herää jo!” Siltapeikko ei ole vielä näyttäytynyt, mutta jotkut lapsista ovat epäilleet, että jotkin metsän jalanjäljet voisivat olla peikon...

Tammikuun aikana olemme kokeneet monenlaista säätä. Loppiaisviikon purevan pakkasen jälkeen tuli lunta taivaan täydeltä isoiksi kinoksiksi kartanon pihalle ja metsäpoluille, ja tämän jälkeen saimmekin oikein loskasäät. Nyt helmikuun alussa saimme pakkasilman takaisin. Olemme tarkkailleet valon määrää, milloin aurinko nousee ja koska taas laskee, ja miltä luonto näyttää aamulla ja myöhemmin päivällä. Luonnolla on oma rytminsä ja tarinansa meille sitä ihmetteleville. Ilmasta riippumatta olemme liikkuneet ulkona paljon.

Olemme mm. tarponeet polvia myöten lumihangessa metsäretkellä ja loikkineet Jänis Jääräpään mukana vauhtiloikkia eteenpäin. Loskaisella metsäretkellä teimme jäniksen kanssa yhdessä pakkastaian, jonka säkeet menivät näin: ”Tulepa pakkanen / ja jäädytä maa / niin talvi luminen / tulla taas saa / Pois loska ja märkä / ja lits-läts-sää / toivoo Vilskeessä / jokaikinen pää”. Taika toimikin ja seuraavana päivänä loskasää väistyi!

Tarinoiden maailmaan pääsimme syventymään helmikuun alussa: lapset pääsivät kertomaan omia tarinoitaan pienryhmissä, eli sadutimme. Kehystarinassa Jänis Jääräpää heräsi ja katsoi ulos talonsa pyöreästä ikkunasta. Jänis lähti talviseen metsään seikkailuun... Lapset jatkoivat tästä oman mielikuvituksensa siivin. Tarinoissa oli jännittäviä tapahtumia ja juonenkäänteitä. Hirveä hirveä hirviö söi niin paljon lunta ja jäätä, että sen maha tuli kipeäksi, kummituslinnassa kummitus kiikkui keinussa sanoen :”kiikkuu, kiikkuu”. Tarinoissa oli myös ystävyyttä ja kavereiden auttamista. Jäniksestä ja kummituksesta tuli parhaat ystävät ja jänis meni oravan luokse kylään. Myös muumit löysivät tiensä mukaan satuihin: metsämajasta löytyi Niiskuneiti ja Nuuskamuikkunen ja hattivatti meni Muumia piiloon...

Vilskeen metsäsatu jatkuu kevään aikana ja Hippuloiden ryhmän lapset keksivät yhteiseen tarinaan varmasti hyviä ideoita!

 Hyvää helmikuuta kaikille! :)

 Jussi

Säkkärä/Väkkäröiden tammikuu: Liikuntaa ja leikkiä lumessa

Kuka muistaa lapsuuden lumiset talvet? Lumileikit, luistelu- tai hiihtoreissut? Lämpimän juoman tai ulkona syödyt retkieväät?
Tämä talvi on tarjonnut Vilskeläisille upean mahdollisuuden liikkua ja leikkiä luonnossa ja nauttia talvesta! Uskon, että talviliikunnan ilon siemen on istutettu lapsiin ja toivon että se kantaa hedelmää aikuisuuteen asti.
Tammikuussa hiihdimme läheisen pellon omalla ladulla: osa lapsista hiihti yhden kierroksen (=n.300m), osa jopa viisi. Hiihto ei ole vain hiihtotekniikan opettelua, vaan monojen pukemisessa/riisumisessa, omien välineiden etsimisessä sekä kantamisessa, suksien kiinnittämisessä jalkoihin sekä sauvojen pujottamisessa paksuihin hanskoihin on myös monta harjoittelua (ja kärsivällisyyttä) vaativaa vaihetta.

Kävimme luistelemassa Impivaaran jäähallissa ja Puropellon kentällä. Kuten hiihtämisessä, luistelussakin riittää monenlaista opettelua omien tavaroiden huolehtimisesta luistelutekniikkaan. Lasten tavoitteena on ollut omien tavaroiden kantaminen, sekä luistinten saaminen jalkaan/pois ja kypärän laittaminen. Aikuiset ovat tietenkin auttaneet nauhojen kanssa! Jäällä jokainen on saanut harjoitella luistelua oman taitotasonsa mukaisesti.

Vilskeen pihalla teimme lumitöitä, rakensimme lumilinnoja ja laskimme mäkeä. Liukurit otimme mukaan myös monille retkille. Mäenlasku tarjosi sopivan hengästyttävää ja sykettä nostattavaa liikuntaa niin lapsille kuin aikuisillekin!

Lumimyrskyn jälkeen retkeilimme metsään umpihangessa leikkimään ja syömään vuoden ekat eväät ( ja samalla vähän lunta).

Toivottavasti saamme jatkaa lumileikkejä- ja liikuntaa vielä helmikuussakin!
- Sanna / Säkkärät & Väkkärät 

Näin luku 4 sai alkunsa ja jossa ”Mennään metsään” – Säkkäröiden ja Väkkäröiden metsäsatu

”Piilossa on portti, taikaportin suu, sen kätkee vanha tammi, suuren suuri puu.”

Vilskeen tämän vuoden kantava teema on ollut metsä. Tätä Piilometsän satua et ole ennen kuullut etkä nähnyt missään. Säkkärät ja Väkkärät muistelivat lukua 3, jonka pohjalta piirrettiin jatkoa. Satu lähti elämään.

Syntyi paljon ideoita ja ajatuksia. Lasten mielikuvitus lähti lentoon. Siitä se sitten lähti. Kuin sattumalta sain koulutehtävän varjoteatterista ja saduttamisesta. Sadutus on uusi satu, jonka lapset kertoo ja aikuinen kirjoittaa sen juuri niin kuin se on kerrottu. Sadutus luo läheisyyden ja turvallisuuden tunteen. Sadutus syventää aikuisen ja lapsen vuorovaikutusta ja on mukavaa yhdessä tekemistä. Lapset innostuivat rakentamaan maailmaa pieneen pahvilaatikkoon keräämällä metsästä materiaaleja.

Suunnittelin ja toteutin lasten toiveiden mukaan pöytävarjoteatterin. Aikuiset esittivät sen ensin lapsille ja sitten lapset saivat esittää sitä toisilleen. Kun satu oli hiottu valmiiksi. Suunniteltiin varjoteatteriin vielä äänimaailma; quiro oli lohikäärme, rumpu esitti karhua ja kapulat kolisi ketun saapuessa, tamburiini kertoi aarteista ja kantele oli aarrearkku, avaimet kilisi kulta-avainten kohdalla. Jokaisessa kohdassa joku lapsista soitti siihen sopivaa soitinta.

Draamateatteri esitettiin koko talolle.

” LUKU 4, jossa ”Mennään metsään”.

On aarre kätkössä metsäluola, vaan varo! Sitä vartioi otus nurja, siivekäs ja hurja!

Lohikäärme nukkuu. Hurja lohikäärme vartioi luolan suulla.

Leppäkerttu huijaa lohikäärmettä. Sitten se iso paha irvistävät lohikäärme kävelee ja lähtee lomalle.

Kaksi ihmistä, Sissi ja Heikki, sekä leppäkerttu vartioivat nyt aarretta metsässä. Näillä vartijoilla oli kaikki kullat mitä maailmassa oli.

Sissi on löytänyt aarrearkun. Aarrearkku on lukossa, tarvitaan semmosia vihjeitä.

Aarrearkun pohjasta löytyy avain koodi 501. Aarrearkun pohjassa on kartta. Kartta kertoo, että avain on kuopassa.

Aarrearkku on metsän luolassa. Aarrearkusta tulee pääkallo. Siellä on timantteja, helmiä, kolikoita, rahaa, kultaa ja rubiineja. Timanteissa on taikavoimia, sellasii et voi muuttuu miksi vaan tai voi muuttuu eri väriseks.

Myös Karhu ja Kettu etsivät aarretta. He yrittävät ottaa avainta arkkuun. Avain aarrearkkuun on talossa. Ne on kulta-avaimia, joilla kaikilla avaimilla pitää kokeilla tota lukkoo et mil sen saa auki. Avaimella se avasi sen.

Karhu tulee luolaan salaa, ottaa sen arkun ja ottaa vaan aarteet mukaan. Koska sitten lohikäärme vois huomata, et sen arkku on pois.

Kettu tulee ja ottaa sen aarrearkun, kettu on kukistanut sen.

Prinsessa Sissi ottaa timantteja.

Lohikäärme herää unilta ja huomaa että aarrearkku on kadonnut.

Lohikäärme huomaa että Sissi prinsessa pitää jotain taskussa.

Sitte se löysi karhun ja ketun.

Lohikäärme huomas et niil oli aarteet mukana.

Sitten se lohikäärme nappas ne aarteet niiltä. Ja se nappas nyt Karhun ja Ketun.

Ja sitte se lohikäärme nauraa, iloisesti ja pahaenteisesti.

Pistää vangiks. Ja yöllä ne karkaa.

 Merirumpu.

Lopuksi lauletaan laulu: Mennään metsään.”

 Satu on edennyt aina porukoittain eteenpäin ja se miten satu jatkuu, sitä ei kukaan tiedä, mutta ”Sen te kuulette seuraavalla kerralla!”

Mammu

Jekku-jänön seikkailuviikko

Jekku-jänön seikkailuviikko järjestetään vuosittain marraskuussa ja jo monena vuonna Vilske on osallistunut siihen. Tänä vuonna Vilskeessä Jekkuilun lisäksi rakensimme Katariinanlaakson perheille avoimen seikkailuradan ja haastoimme perheet liikkumaan myös kotona Jekku-Jänön liikuntapassin kanssa. Vanhat Jekku-Jänön materiaalit ovat päiväkodissa aktiivisessa käytössä.

Koko päiväkoti valmistautui viikkoon värittämällä ja leikkaamalla Jekku-Jänön porkkanoita juhlaviiriä ja porkkanamaata varten.

Jekku-Jänö viikko aloitettiin yhteisellä aamupiirillä, jossa pupulaulujen- ja leikkien jälkeen itse Jekku-Jänö saapui paikalle liikuttamaan lapsia!

Jekku-Jänö esitteli apureineen päiväkodin pihalle rakennetun 4 osaisen tehtäväradan, jossa ryhmät pääsivät omaan tahtiin harjoittelemaan hyppyä, heittoa, tasapainoilua ja juoksua. Tehtävistä sai aina palkinnoksi porkkanamerkkejä, joita keräämällä ryhmät saivat kisailla leikkimielisesti keskenään!

Säkkärät ja Väkkärät rakensivat Katariinan laaksoon seikkailuradan, jossa oli 10 tehtävärastia. Ryhmät huolsivat rataa viikon aikana, sillä harmillisesti laminoituja tehtävälappuja katosi radalta runsaasti. Ryhmät myös keräsivät laput seikkailuradan loputtua pois.

Jekku-Jänö viikko huipentui Jekku-Jänön juhliin. Juhlissa laulujen ja leikkien jälkeen liikuttiin Jekku-Jänön ja temppunopan  kanssa. Kiitokseksi viikosta Jekku-Jänö jakoi lapsille tarrat, diplomit ja porkkanat!

Liikunnan aluejärjestöt haluavat olla tukena lisäämässä alle kouluikäisten lasten fyysistä aktiivisuutta ja kehittämässä aktiivisempaa varhaiskasvatuspäivää. Materiaalit on tuottanut Liikunnan aluejärjestöjen Lisää liikettä -hanke, johon olemme saaneet avustusta opetus­ ja kulttuuriministeriöltä.