Kevätretki aamu, edessä oli perinteinen bussireissu Helsinkiin, Korkeasaareen kolmen vuoden tauon jälkeen, nyt on pöpöt ohi ja maailma taas auki!
Aamulla jännitti, tunnelma oli todella kupliva. Osa oli herännyt jo ennen viittä, ettei vain myöhästytä!
Ja kun kysyimme mitä lapset odottavat Korkeasaarireissulta
- Minä haluan nähdä Dinosauruksia!
No, ehkei dinosauruksia nähdä, mutta paljon muuta…
- Kumpi on lähempänä Vilskettä, Turku vai Helsinki?
Kysyi yksi pikku neiti. Aika herttaisesti ajateltu. Vilske on Vilskeessä, Turku ja Helsinki jossain muualla. 😊
Kolme bussia 115 lasta ja 28 aikuista Bussit täynnä laulua, höpötystä ja odottavaa jännitystä. Tämä oli monelle lapselle ja aikuiselle ihan ensimmäinen kerta, kun pääsee Korkeasaareen.
Joku lapsi koki bussimatkan tylsänä, koska oli pakko istua kaksi tuntia, osa kiljui innosta nähdessään työmaakoneita tai rekkoja, osa katsoi lumoutuneena dvd-elokuvia.
Korkeasaaren edustalla ruokailimme. Osalla oli jo kova nälkä. Ruokapakeista löytyi herkullista broilerikiusausta ja pikkuporkkanoita. Voi kuinka ruoka maistuikin hyvältä, paljon paremmalta kun yleensä kun sen sai syödä auringon paisteessa kalliolla.
Sitten lähdimme pienryhmissä katselemaan eläimiä.
Kissalaakso esitteli; tiikerit, leijonat ja tavalliselta kissalta näyttävän metsäkissan, lumileopardi, amurinleopardi, miten ihmeessä ne voivatkin olla niin suuria? Osa kissoista lepäili auringossa mutta olipa joku pienryhmä onnistunut bongaamaan tiikeri emon ja pennutkin.
Apinat olivat myös monen lapsen suosikkieläin. Apinatalolla pääsi opettelemaan apinoiden ilmeitä ja tunteita.
- Yksi niistä leikki niin että se meni piiloon ja sitten se kurkkasi ja meni piiloon ja kurkkasi. Sen apinan nimi oli sama kun mun äidin Maiuu.
- Sitten me nähtiin ne karhut. Yksi niistä kylpi kylpyammeessa. Yski niistä karhuista tuli ihan minuun kiinni, onneksi siinä oli lasi välissä.
Karhutarha oli aiheuttanut muillekin ajatuksia. Eräs nuori herra oli estellyt muille lapsille paikkoja, hyvinkin eläinten hoitajan elkein ja tuumasi
- Jos lippis putoaa tuonne karhuaitaukseen, niin se on sit VOIVOI!
Kameli aitauksen vieressä meillä aikuisilla oli taas hiukan pokassa pitämistä, varsinkin kun mini-neiti kajautti ihan pokkana ja tosissaan…
- Hei tuo kameli näyttää ihan mun äitiltä!
Korkeasaaressa kohtasimme myös:
- Kuningaspyton minua vähän jännitti. Se viljakäärme oli luonnut nahkansa, me löydettiin sen nahka sieltä häkistä.
- Ahma tuli esittäytymään, se juoksi ihan hurjasti.
- ööööööh!
Kiipeilijäpapukaija herätti paljon ihailua.
- Kuningasmerikotkalla oli iso oranssi nokka. Onko se varmasti oikea?
- Gundeja me nähtiin myös. Ne oli niin söpöjä. Ne näytti ihan hamstereilta tai marsuilta. Niillä oli niin paljon poikasiakin.
- Pikku panda nukkui isossa ulkohäkissä puussa, se toinen kiersi kyllä siellä häkissä, mutta oliko se kultapanda kun se oli ihan kultaisen värinen?
- Minä odotin näkeväni eniten kaloja ja me nähtiin isoja akvaarioita ja paljon kaloja.
- Terraariossa oli myös gekkoja, skorpioni mutta aavikkokettuja me ei nähty, mutta me nähtiin sellainen hämärähuone. Siellä hämärähuoneessa oli norsun jalasta tehty penkki, seepran pää ja käärmeen nahasta tehty vyö, Salametsästäjät ovat metsästäneet näitä ja tulli on takavarikoinut nämä. Pulloja, joihin oli laitettu skorpioneja ja käärmeitä.
Tämä aiheutti lapsille paljon kysymyksiä mutta myös paljon keskustelua. Näin me opetamme lapsille eläinten kunnioittamista ja kerromme maailman raadollisuudesta, luonnon kiertokulusta. Petoeläimet tarvitsevat toisia eläimiä ruuakseen, mutta ihminen ei tarvitse eläinten jalasta tehtyä penkkiä.
Puolitoista tuntia Korkeasaaressa kierrettyä eräs neljävuotias tuumaa ihan ajatuksiinsa vajoten
- oli se bussimatka sitten vaan kiva!
Kahden tunnin kiertämisen jälkeen väsyneitä mutta onnellisia pikku retkeilijöitä valui busseille välipalalle.
Välipalan jälkeen maistui busseissa pikku unet. Olihan meillä melkoinen päivä.
Vilskeen aikuisten ajatuksia retkestä
- Tärkeintä on yhdessä oleminen, tekeminen ja ihmetteleminen
- Huikea kokemus
- Ihan huippu päivä!
- erilainen työpäivä
- Väsynyt mutta onnellinen
- Onhan se ihanaa nähdä lasten ilo ja hymyt, naurut ja riemunkiljahdukset
- Toivottavasti tänne päästään myös vuoden päästä!
Mammu, Henna ja Eskarilaiset