Kevät keikkuen tulevi. Yksi kevään merkeistä on pääsiäinen ja silloinhan saa virpoa ja syödä suklaamunia. Jihuu! Pajunkissojen keräilyreissulla keskustelimme kevään merkeistä ja kyllähän niitä jo kivasti olikin näköpiirissä. Kevään merkkien tiirailun lomassa keskustelimme myös paperin valmistuksesta, koska ”paperi tehdään puusta”, tiesi yksi pieni suppusuu kertoa. Päivät pääksytyste ollaan opeteltu vuodenaikoja ja kerrattiin ainakin sata kertaa, että mikä vuodenaika tulee talven jälkeen. Mieluisin vastaus oli tietenkin kesä, mutta eiköhän me sitten vaan kuitenkin päästy aamupiirivuorollamme loistamaan, kun asiaa tiedustellessa iloinen joukko pikkutalon piiperöisiä huusi ”KEVÄT”! Ja oi, mitkä aplodit me saimmekaan yleisöltä.
Lumet alkoivat jo sulaa pikkutalon pihalta ja niinhän sieltä lumen alta alkoi paljastua nurmikkoa ja HIEKKAA. Mikä sen parempaa, kuin lumikelien jälkeen istahtaa hiekkalaatikolle ja pitää oikein kunnon hiekkakakkukestit. Pulkat ja liukurit pantiin korjuun, mutta johan ne sieltä takatalven myötä kaivettiin takaisin esiin ja jatkettiin mäenlaskua. Oi, kuinka taitavia liukurilaskijoita meidän pienistä onkaan talven aikana tullut, se kun ei todellakaan ole mitään helppoa hommaa!
Vuodenaikojen ja kevään merkkien lomassa olemme opetelleet erilaisia muotoja ja miten hienosti ihan omasta pihapiiristä löytyy niin ympyröitä, kolmioita kuin neliöitäkin. Olemme opetelleet laskemaan sormia, varpaita, neniä, silmiä, käsiä, jalkoja ja vaikka mitä. Kymmeneen laskeminen ei ole enää homma eikä mikään monelle. Ja kaikkea ei onneksi tarvitsekaan vielä osata, kaverit kyllä auttaa. Yhdessä me täällä ihmetellään maailmaa, opetellaan ja opitaan, niin pikkutalon tiitiäiset kuin me aikuisetkin.
Kädentaidot ovat saaneet myös harjoitusta ja rohkeasti on joka iikka uskaltautunut kokeilemaan ja koskettelemaan erilaisia materiaaleja. Sormivärit on erittäin jees ja miten hienosti pienessä kädessä pysyykään niin kynä kuin vesivärisivellinkin.
Tunnekerhossa hitiksi nousi Fröbelin palikoiden Aistilaulu ja ollaanpa me opeteltu myös vuorovaikutustaitoja leikin lomassa ja kyllä vaan niin hienosti kuuluvat sanat ”kiitos” ja ”ole hyvä” kun hernepussi kiertää piirissä pieneltä ystävältä toiselle. Kartanon salivurolla olemme pistäneet vauhtia varpaisiin ja liikkuneet jos jollakin tavalla. Vatsallaankin pääsee eteenpäin hurjaa vauhtia, kun alla on mahalauta. Tanssimista me emme tietenkään ole unohtaneet, nythän ne peput jo keinuvat ihan huippuhienosti ja tanner senkun tömisee silloin, kun me äidymme oikein villille biletystuulelle.
Ihanaa kevätaikaa kaikille!
Terveisin, pikkutalon väki