Toimin firmassa toimitusjohtajana, minulla ei ole osake-enemmistöä, mutta paljon äänivaltaa ja päätöksiä tehtäväksi heti herättyäni.
Söisinkö? Söisinkö nyt vai myöhemmin vai vasta kongressikeskuksessa? Mitä pukisin, nämä housut, tuon paidan, mitä siihen päälle, vai puenko? Puenko nyt vai vasta kun alaiset eteisessä harmistuvat…ai sataa? No, kerran voi tulla kannetuksi, vaikka ilman ulkovaatteita. Hauskaa päivää he toivottivat.
Kun pääsen kokoustiloihin, on sinne saapunut muitakin firmojensa esimiehiä, juuri sellaisia esimiehiä kuin minä- tottuneita päättämään ja pitämään kiinni päätöksistään muita kuulematta. Alkaa neuvottelu ja tiukka kisa siitä, kenen ääntä kuullaan ja mihin suuntaan tässä projektissa edetään. Ja missä aikataulussa.
Iltaisin alaiset järjestävät tyky-toimintaa. Haluaisinko kehittää musiikkikorvaani vai kiinnostaisiko enemmän fyysiset harrasteet vaikkapa sisäleikkipuistossa. Jos en pidäkään tästä, niin pitäisinkö tuosta, vai haluanko mitään ollenkaan. Tabletti, läppäri vai puhelin? Perusaskareet suorittavat alaiset, minä osallistun jos huvittaa.
Nukkumaan menon hetkellä saan vaatiessani satuja, hierontaa, paijausta, vettä, unileluja, vessakäyntejä tarpeen mukaan ja kuulevia korvia- onko kokouksessa ollut stressiä, onko joku sanonut pahasti? Tarpeeni täytetään, ennen kuin ne ovat ehtineet edes syntyä.
Esimiehenä kannattelen myös alaisteni tunnetiloja. Osaan vaikuttaa heidän toimintaansa ja saan reaktioita aikaan hetkessä, ai miten? No, minulla on kyllä keinoni. Opin ne jo kauan sitten. Tärkeintä on pitää hauskaa ja että on mukavaa.
Välillä kutsun henkilökuntaani nimillä äiti ja isä.
-Heli