Elokuun vaihtuessa syyskuuksi aloitin taas tunnetyöskentelyn Vilskeen lapsiryhmien kanssa. Suunnittelin jokaiselle ryhmälle omanlaisensa tuokion, koska pienimmät oppijat ovat kaksivuotiaita ja suurimmat jo eskarissa. Yhteistä kuitenkin kaikille on minut joka kerta yllättävä pienen ihmisen viisaus, kiinnostus ja kyky eläytyä. Syksy on rikastuttanut meitä kaikkia ja kevätlukukausi jatketaan varmasti samalla pohdiskelevalla polulla.
Hippuloiden ja Vimpuloiden kanssa tunnehetkillä tärkeintä on yhteyden luominen. Tunneside ryhmän muihin lapsiin ja kaikkiin aikuisiin on tärkein turvan rakentaja ja sitä nämä pienet tarvitsevat. Tunteita nimetään ja mukaan toimintaan kootaan palasia leikeistä, musiikista, maalaamisesta ja saduista, draamasta ja liikkumisesta. Syksyn aikana jokainen on oppinut olemaan mukana ja osallistumaan rohkeasti. Välillä ollaan jännitetty peikkoleikissä tai tervehditty kaveria eri kehonosilla. Jokainen uskalsi tulla peiton kätköön keinumaan ja melkein kaikki uskalsivat sulkea silmät, kun höyhenellä kutiteltiin nenänpäätä.
Säkkärät ja Väkkärät jaksavat keskustella, vaikka aamusta iltapäivään. He pohtivat, tekevät johtopäätöksiä ja heidän kanssaan on helppo löytää ratkaisuja, jos kysymyksiä tai ongelmia ilmenee. Syksyn aikana olemme napsineet ilon kuplia ilmasta, rakentaneet surupesiä vannoihin, värittäneet ikävän raitoja paperimattoon ja syöneet hitaasti aistien omenoita. Mustasukkaisuus oli monen mielestä sitä, että jalassa on mustat sukat, mutta pohdinnan jälkeen moni hoksasi joskus kokeneensa myös sellaisia tuntemuksia. Jokaiseen tunnehetkeen kuuluu alkuleikki tai -laulu, hiljentymistä, kokemista ja tunteista puhumista. Syksyn aikana ryhmä on rohkaistunut kertomaan omista ajatuksistaan.
Hulivilit ja Vilinät ovat seuranneet pienen Pikin tarinaa. Kirjan tarinan edetessä käydään läpi kaveritaitoja ja tunteita, joita Piki kokee uusia kavereita kohdatessaan. Jokainen viskari osaa reilun kaveruuden tunnusmerkit. He osaavat tehdä myös pidemmälle meneviä johtopäätöksiä ja soveltaa kutakin kokemustaan uusiin tilanteisiin. Kirjan aukeamia luetaan yksi kerrallaan ja draaman kautta käsitellään tunnetiloja; innostusta, jännitystä, pettymystä ja iloa. Samalla harjoitellaan puhumista ja kuuntelemista, vuorottelua ja kannustamista. Tunnetuokioissa kukaan ei naura toisen kertomalle ja kaikesta on lupa jutella tai sanoa mitä ajattelee tai tuntee.
Eskariporukalla olemme tutustuneet Vahvuusvariksen tarinoihin ja jokaisella tunnehetkellä olemme käsitelleet yhtä vahvuutta. Syksy alkoi kolmesta voimavahvuudesta: myötätunnosta, sinnikkyydestä ja itsesäätelystä. Jokaisessa meissä on asioita, joita jo osaamme ja jotka ovat opittujen asioiden ”aarrearkussa” ja jokaisessa meissä on asioita, joita opettelemme. Vertaus viisaasta pöllöstä ja räksyttävästä vahtikoirasta, joka varoittaa meitä ( joskus turhaankin) kolahti eskareihin. Yhdessä opiskelija Mintun kanssa pidimme eskareille tuokion siitä, miten suuttumusta voi käsitellä ja miten suuttumus kasvaa ihmisen sisällä porras kerrallaan ja lapset kuvasivat upeasti omia kokemuksiaan. Lasten ja vanhempien yhdessä tekemät positiiviset CV:t jäivät eteisen seinälle odottamaan lisää kirjattavia vahvuuksia.
Lapset oppivat tunteiden tunnistamista pikkuhiljaa. Ajan kuluessa ja lapsen kasvaessa tunnetaidoilla on tärkeä merkitys mielen hyvinvoinnin voimavarana, ja ne auttavat häntä tunteiden säätelyssä.
Tunteikasta joulun aikaa kaikille, toivottaapi Heli