Kun minua pyydettiin kirjoittamaan joitakin ajatuksia syksystäni Vilskeessä, epäröin aluksi. Miten saisin rikkaan sisäisen maailmani kirjalliseen muotoon, sitä mietin. Tein alkusyksystä kivuliaan päätöksen hakeutua pois aiemmasta pitkäaikaisesta työstäni ja rakkaasta työyhteisöstä, joka ei kuitenkaan palvellut enää hyvinvointiani. Kävin sisäistä vuoropuhelua siitä mitä työltäni haluan ja millaisessa työyhteisössä sekä arvomaailmassa haluan työskennellä. Monien asioiden yhteensattumana tulin eräänä syksyisenä päivänä käymään Vilskeessä, jonka jälkeen piipahdin siellä vielä muutamaan otteeseenkin.
Toki tiesin jo etukäteen upeista fyysisistä tiloista, joita Vilskeen kartano sekä lähiympäristö tarjoaa oppimisen ympäristöinä. Tunnelma kartanossa tarjosi vähän kaikkea kaikille aisteille. Ensimmäisellä vierailukerralla oli perjantai-iltapäivä. Lapset ja aikuiset touhusivat eteisessä nauraen ja tervehtien iloisesti. Aikamoinen hulina, voin kertoa 😊 Ensisilmäyksellä tilanne vaikutti ehkä kaaokselta, mutta jälkikäteen olen huomannut, että kaikki ei ole aina sitä miltä se näyttää. Esimerkiksi siirtymätilanteissa, (joita päiväkodissa on useita) jokainen tekee näennäisesti omiaan puhaltaen kuitenkin yhteen hiileen. Seuraava vierailukerta hiveli hajuaistiani, kun keittiössä valmistauduttiin seuraavan päivän hillopajaan. Voi niitä aikoja, kun päiväkodin käytävillä tuoksui omassa keittiössä valmistettu ruoka. Ajat kuitenkin muuttuvat, mutta tuulahdus niistä ajoista siivitti osin päätöstäni Vilskeläiseksi siirtymisestäni. Kaunis ympäristö ja lasten sekä aikuisten iloiset äänet, tätä varhaiskasvatuksen pitäisikin olla, ajattelin mielessäni.
Työyhteisöllä on suuri merkitys henkilökunnan viihtymiseen ja hyvinvointiin. Niinhän sanotaan, että hyvinvoivat aikuiset kasvattavat hyvinvoivia lapsia. Vilskeellä työskentely onkin hyvin yhteisöllistä. Aiemmissa työpaikoissani olen kyllä tottunut auttavaan käteen yli ryhmärajojen, mutta Vilskeellä ryhmien väliset rajat ovat jo sinällään huomattavasti löyhemmät. Koen sen kuitenkin olevan rikkaus eikä taakka. Toki se vaatii aikuisilta joustoa ja kykyä toimia nopeastikin muuttuvissa tilanteissa, laput silmillä kulkeminen ei onnistu. Nyt muutaman kuukauden työskentelyn jälkeen olen huomannut, etten ole kertaakaan kokenut jääväni asioiden kanssa yksin. Aina jostain löydät auttavan käden tai rohkaisevan sanan. Jaettu taakka on kevyempi kantaa.
Yhteisöllisyys näkyy myös arjen ja toiminnan suunnittelussa. Kollektiivinen vastuu lapsista ja heidän kasvustaan sekä kehityksestä on rikkaus, johon en ole aiemmin törmännyt tässä mittakaavassa. Lapsilla on ympärillään aikuisia, joiden kanssa oppia uusia asioita ja jotka tukevat kaikki omalla tavallaan lapsen kasvunpolkua. On myös mahdollisuus valita kenen aikuisen syli houkuttaa juuri sinä päivänä. Valinnan mahdollisuuksia onkin lukuisia Vilskepäivän aikana.
Myös minulla oli mahdollisuus valita enemmän omaa arvomaailmaani toteuttavaa varhaiskasvatusta. Yhteisöllisyys, oppimisen ilo, monipuoliset oppimisen ympäristöt ja toisen ihmisen hyvä kohtelu. Siinä päällimmäisiä sanoja, joita minulle tulee mieleeni näistä kahdesta ensimmäisestä kuukaudesta Vilskeellä. Onneksi minulla oli mahdollisuus valita, minä valitsin Vilskeen.
Ihanan tunnelmallista joulun aikaa kaikkiin koteihin. Tehdään hyviä valintoja ja kohdellaan läheisiämme rakkaudella ja lämmöllä.
Maaret