Joulu kolkuttaa ovella ja tontut kurkistelevat ikkunoista. Elokuun alun helteistä on kuljettu aika tovi joulukuun pakkasiin. Hyvässä ja tutussa seurassa on kuljettu, sillä Hulivilien ja Vilinöiden ryhmässä jatkoivat samat lapset kuin viime vuonna ja ryhmämme ystävyyssuhteet ovat ehtineet tämän syyskauden aikana syventyä ja myös uusia syntyä. Tärkeä kasvatuksellinen seikka erilaisten tietojen ja taitojen kartuttamisen lisäksi on ollut meidän ryhmän aikuisten läsnäolo lasten vierellä ja tukena. Olemme kuunnelleet lapsia yksilöinä ja pienryhmissä. Kokeilimme tänä syksynä lastenkokouksen järjestämistä: lapset saivat tuoda ryhmittäin esille heidän toiveitaan ja ajatuksiaan. Esimerkiksi syysnaamiaisten monet ideat olivat lähtöisin lapsilta. Tätä lastenkokouksen käytäntöä tulemme varmasti jatkamaan ja kehittämään keväälläkin!
Tämän syksyn aikana isona teemana oli Mestaritontun seikkailut. Satumaailma avautui lapsille useiden teatterinäytösten ja Hennan lukeman satuäänitteen kautta. Teatterin lisäksi lapset pääsivät saduttamaan omia Mestaritontun inspiroimia seikkailuja, ja niistä tulikin hienoja! ”Mestaritonttu kuulee kummia” -teatteriesityksessä kolme Huliviliä ja Vilinää pääsi esittämään omaa rooliaan. Kevään aikana uudet lapset pääsevät varmasti vuorollaan estradille kokeilemaan näyttelemistä tulevissa Mestaritontun seikkailuissa.
Mistä lapset ovat syksyllä erityisesti tykänneet? Joulukuun alun aamupiirissä kysyessäni lasten toivemuistoja syksyltä eväsretket nousivat monen mielessä ykkösiksi. Luonto ja luontokemus olivatkin tärkeitä tämän syksyn teemoja. Syksyllä söimme mustikoita ja harjoittelimme käpymatikkaa, harjoittelimme luonnon kuulemisen harjoituksia sekä halasimme puita. Lasten omat leikit metsässä olivat pitkäkestoisia ja mielikuvituksellisia. Rakennetaan, keksitään leikkirooleja, nautitaan metsässä olemisesta. Teimme syksyllä pitkän kävelyvaelluksen Vaarniemeen asti, jossa pääsimme etsimään Mestarintontun seikkailuihin liittyvää aarretta... Seitsemän kilometrin vaelluksesta teitä, polkuja, pitkospuita ja mäkiä pitkin lapset saivat palkinnoksi ”Vaarniemen valeltajat” -diplomin! Toinen pidempi kävelyretki oli matka Ilpoisten kirjastoon metsäpolkua myöten. Kirjastoreissua lapset olivatkin toivoneet ja kirjastosta löytyi kaikille mieluisia kirjoja päiväkotiin tuotaviksi.
Tiedoista ja taidoista lapset kertoivat oppineensa liikkarissa olleita kuperkeikkoja ja hyppyjä. Syksyllä tutkimme luontoa eri aistein ja kartutimme luontotietoutta, myös mikroskoopin avulla lehtien syvempiä saloja... Lumiukon tekeminen ja pulkalla laskemisen ohjaaminen olivat talvisia taitojen oppimisia. Viskaritaidoista laskeminen ja kirjaimet ovat integroituneet luontevasti jokapäiväiseen toimintaan aamupiirien ja päiväpiirien leikkien, retkelle lähtevien lasten laskemisen, erilaisten pelien sekä oman nimen ja kaverin nimen kirjoittamisen kautta.
Joulukuussa olemme avanneet joka päivä uuden Vilskeen kalenterin luukun ja päässeet kuulemaan Mestaritontun jouluun liittyvää tarinaa. Kartanon ikkunoihin on ilmestynyt jokaisen päivän luukun oma esine, oli se kynttilä, poro tai puurokattila. Jekku-tonttu ilmestyi aina jostain ja teki hassuja kepposia, mm. sekoitti ”Tonttujen jouluyön” sanat siten, että juodaankin paistia ja syödään lientä. Hassuttelulla on aina oma tärkeä roolinsa Vilskeen arjessa. Hassuttelu opettaa lapsille huumoria ja luo hyvää mieltä.
Joululoman odotukseen ja hyvään mieleen voimmekin lopetella tämä hyvin sujunut syksy ja toivottaa hyvää joulua kaikille! Tulevana vuonna 2023 nähdään ja kohdataan.
Tove Janssonin sanoin,
”On edessämme kaikki kauneus ja ihanuus / On meri, jota nähnyt en mä milloinkaan / Ja kauniit näkinkengät, joita poimitaan...”
Jussi