Hulivilien ja Vilinöiden blogi – Vaarniemen vaellusta ja osallistuvaa teatteria
Syyslomaviikon jälkeisenä tiistaina teimme kävelyvaelluksen Vaarniemen retkeilyalueen laavulle ja näkötornille. Aamulla oli sateinen ilma, mutta hyvin varustautuneina lähdimme rohkeasti kulkemaan kohti päämäärää! Pidempää matkareittiä olimme aikaisemmin syksyllä harjoitelleet kävelynä Ilpoisten kirjastolle ja takaisin. Yhdessä eskareiden kanssa lähdimme matkaan ja saavuimme alkumatkan teiden ja polkujen jälkeen pitkospuille.
Märkien pitkospuiden ylittäminen oli jännittävä ja tasapainoa vaativa seikkailu: Vilskeessä olleina olimme kaikki onneksi harjaantuneita luonnossa kulkijoita ja pääsimme pitkospuiden Vaarniemen puoleiseen päähän kuivin jaloin! Pitkoispuilla kulkiessa havainnoimme samalla ympärillä olevaa suomaisemaa ja sen eliöstöä. Pitkospuiden jälkeen oli tulossa vielä retken ”sporttihaaste”: Vaarnimen portaat.
Puuportaat jatkuivat ylös ja ylös, mutta loppuivat ne viimein, ja saavuimme Vaarniemen näkötornin juurelle ja sen lähellä olevalle laavulle. Laavusta tuli oiva leiripaikka. Kalervo viritteli nuotiota pystyyn ja me muut pääsimme sillä välin osallistumaan jännittävään aarteenetsintäseikkailuun.
Aarteenetsintä liittyi syksyn Mestaritonttu-aiheeseen. Mestaritontussa seikkailevat noidat Sammaleinen ja Luuta-Lempi pyysivät lapsilta apua Kyöpelinvuoren kadonneen aarteen etsimisessä. Lapset jakaantuivat pienryhmiin ja keksivät omalle ryhmälleen nimen. Aarteenetsinnässä harjoiteltiin luonnossa liikkumisen tarkkasilmäisyyttä sekä laskemista ja kirjainten tunnistamista. Ennen kaikkea aarteenetsintä oli kuitenkin elämys: jokainen ryhmä löysi oman taikaesineensä, joka johdatti Mestaritontun sadun maailmaan. Aarteiden löydettyä olikin mukava avata omat eväspakkaukset ja hakea grillattua makkaraa nuotiolta. Sade oli onneksemme mennyt ohi ja nuotio lämmitti tunnelmallisesti. Retkeltä palattuamme Hulivileille ja Vilinöille myönnettiin ”Vaarnimen vaeltajat” -stipendit 6,6 kilometrin haastavan reitin loppuun asti suorittamisesta.
Satumaahan pääsimme siirtymään myös saman viikon torstaina, kun Mestaritonttu-teema jatkui uudessa teatteriesityksessä nimeltä Mestaritonttu kuulee kummia.
Tällä kertaa myös osa lapsista pääsi esiintymään yhden linnun ja kolmen noidan hahmoissa. Kolme noitaa lensi luudillaan lahjoja tuoden kohti Aamuruskonmaan linnaa, johdattaen seuraavaa teatteriesitystä kohti. Ajatuksena oli, että jatkossakin halukkaat lapset pääsevät aktiivisesti osallistumaan Mestaritontun teatteriesityksiin osallistavan teatterin periaatteiden mukaisesti. Katsotaan, mihin suuntaan tarina tulee jatkossa etenemään...
Hyvää loppusyksyä ja lähestyvän Joulun odotusta kaikille :)