Mihin tämä aika rientää? Äskenhän vasta eskari alkoi ja nyt ollaan jo lokakuun puolessa välissä. Ja pian alkaa jouluvalmistelut, mutta nautitaan ensin syksystä ja syksyn tuomista väreistä, vielä on puissa muutama lehti mistä voimme iloita!
Kun aika kuluu nopeasti, joutuu ihan miettimään mitä kaikkea olemme eskareitten kanssa tehneet ja kokeneet yhdessä syyskuun aikana. Olemme harjoitelleet äänteitä, riimejä, kirjaimia ja numeroita. Olimme myös mukana kuvaamassa Pikkulin seuraavaa musiikkivideota, ”Kesää seuraavaa”. Hammashoidon-opiskelijoita vieraili Mummolassa. Opettivat meille hammashoidosta. Eskarilaiset saivat yhdessä miettiä mitkä ruuat ovat hyviä ja mitkä ovat huonoja hampaille.
Kummaa-tarina on jatkunut, Kutkuli-planeetan eskarilaiset Ämmy, Bobo, Tiksu ja Vipi ovat lähteneet yhdessä etsimään Lilli-kotiloa. Ystävykset löysivät Lillin myssyn ja päättivät lähteä seuraamaan Lilliä superkellujalla veden yli. Eskarilaisten lähettämä viesti: APUA! saavutti kotiplaneetan. Tutkimuskeskuksesta ottivat heihin yhteyttä. Professori Vinx-Vonx ja eskarilaisten tuttuja hahmoja, heidän vanhempansa, ilmestyivät suurelle näytölle. Professori ja vanhemmat kertoivat, että eskarilaiset voivat jäädä etsimään toveriaan Lilliä ja jäädä myös tutkimaan kyseistä planeettaa. Bobon mummi sanoi myös, että eskarilaiset voivat ihan milloin tahansa ottaa heihin yhteyttä. Samalla yhteydenotolla kaikki juhlivat yhdessä Ämmyn synttäreitä. He söivät Kiikunkaakkua, jonka salaisen reseptin tiesivät vain Kutkuli-planeetan asukkaat. Tähän kohtaan jäimme, saa nähdä löytävätkö ystävykset Lilli-kotilon ja mitä kaikkea eskarilaiset vielä saavat kokea uudella planeetalla. Tämä kaikki jää toistaiseksi arvoitukseksi, mutta hyvää kannattaa odotella.
Syyskuun aikana vierailimme Biologisessa museossa, Kappas Kakkaa! -näyttelyssä. Siellä meillä riitti ihmettelemistä, ja vaikka minkälaisia kakkakikkareita löytyi. Parasta näissä retkissä on myös bussimatkat, voi että sentään mitä keskusteluja syntyy. Samaa koskee myös kävelyt tiistaisin retkipaikkaamme; ette arvaakaan mitä tarinoita olemme saaneet kuulla. Nämä kaikki rikastuttavat meitä kaikkia. Saamme seikkailla ja kokea yhdessä! Ja tietenkin seikkailumme jatkuu. Seikkailusta puheen ollen niin Mestaritontun seikkailut -tarina on myös jatkunut. Olemme päässeet jännittävään kohtaan, viimeksi saimme kokea tarinan varjoteatterin muodossa ja kolmen noidan kertomana. Mestaritonttu luuli löytävänsä prinsessan, mutta hän löysi prinsessan sijasta kolme noitaa. Mestaritontun ajatuksia hänen nukahtaessa: (Hän oli kuulevinaan kuinka kuusi suhisi, ja hän erotti sanat)
”Itkevä immyt kivessä on
velhojen vankina, onneton.
Kyyneleet helminä hiekkaan putoo,
Haltijan hääviittaa immyt kutoo…”
Nämä sanat toistuvat Mestaritontulle hänen seikkailunsa aikana. Ja hän kuulee vaikka mitä kummia. Muistakaa käydä kuuntelemassa Hennan lukemia Mestaritontun tarinoita Youtubessa.
Sporttihaasteet ovat myös jatkuneet syyskuun aikana ja jatkuvat myös lokakuussa. Olemme nyt syyskuun aikana osallistuneet aktiivisesti sporttihaasteeseen ja automme (käytävällä ruokasaliin) on liikkunut reippaasti eteenpäin. Minä, Anna ja Mammu olemme aloittaneet elokuun aikana opiskelut. Opiskelemme nyt 1,5 vuoden ajan Liikuntaneuvojiksi. Olemme jo kartoittaneet eskarilaisten motoriset perustaidot. Eskarilaiset olivat hyvin innoissaan mukana, ja he kysyivät päivittäin, että milloin tehdään lisää näitä harjoituksia. Syksyn ja tulevan kevään aikana tulemme Mammun kanssa tekemään ja suorittamaan eri tehtäviä eskarilaisten ja myös muitten vilskeläisten kanssa.
Heli pitää maanantaisin eskarilaisille tunnekerhoa. Heliltä terveisiä teille vanhemmille viikkopostissa. Eskarilaiset ovat yhdessä Helin kanssa käsitelleet voimavahvuudet: ystävällisyys ja itsesäätelyn. Seuraavalla kerralla on tulossa sinnikkyys. Minusta on todella tärkeää, että lapset saavat käsitellä eri tunteita. Ja on myös tärkeää, että saavat ja uskaltavat ilmaista tunteensa. Kerron aina lapsille, että kaikki tunteet ovat sallittuja, täällä saa itkeä, huutaa, nauraa ja niin edelleen. Näistä on tärkeä keskustella yhdessä ja käsitellä näitä tunteita. Muistan omasta lapsuudestani, kun oli ollut riita isäni kanssa ja olimme saaneet sen selvitettyä, niin isä otti minut syliin. Isä huomasi kuinka pidättelin itkuani, tähän hän totesi että; Anna, anna itkun nyt vaan tulla. Silloin minä myös annoin itkun tulla ja itkin isäni turvallisessa sylissäni. Tästä olen oppinut, kuinka tärkeää on käsitellä tunteita, ettei jää mikään käsittelemättä, koska jos jää käsittelemättä niin tämä voi aikuisiällä ilmetä ahdistuksena, turhautumisena ja myös että käpertyy itseensä eikä uskalla ilmasta itseään.
”Pitkään täytyy tehdä matkaa,
jotta jotain oivaltaa.
Antaa eilisen mennä,
huomisen tulla.
Ottaa vastaa vain hetken kerrallaan.”
Syysterveisin,
Anna, Joona & Mammu