- En tiedä voiko häntä sanoa mahtavaksi, Myyrä tuumi. -Luulisin, että hän on yksinomaan hyvä.

- Voiko pelkällä hyvyydellä saada aikaan niin paljon? Sam kysyi epäillen.

-Mitä sitten on "olla hyvä"? Kysyi pikku Sisi.

-No se on tietenkin sitä, ettei tee mitään pahaa kenellekään. Tokaisi Sam.

-Ehei sinä erehdyt, Myyrä virkkoi. - Ei se ole ollenkaan samaa. Tuo iso kivi tuolla pihamalla ei tee kenellekkään pahaa, mutta ei siitä silti voi sanoa, että se on hyvä. Täytyy auttaa toista, tehdä sitä, minkä varmasti tietää toisen parhaaksi, vaikka itse joutuisi siitä kärsimään ja pitää toisen hyvää oloa parempana kuin omaansa. Sellaista on " olla hyvä"

-Marjatta Kurenniemi, Olipa kerran Onnimani-

Näin pohtivat pieni sammakko Sam, häntänsä auringonpaiste kivelle unohtanut sisilisko Sisi ja Myyrä, Onnimannista, tuosta mystisestä vihreänuttuisesta miehestä. Onnimanni on tullut jo varsin tutuksi Vilskeen lapsille.

Tutuksi on tullut myös ilkeä pieni variksenpoika Rikkosiipi, jonka hyväntahtoinen Onnimanni pelasti puunjuurelta ja toi kotiinsa "metsän suloisempaan paikkaan" auttaakseen häntä, hänen siipensä vuoksi.

-KRAAK, KRAAK , Rikkosiipi huutaa ja valitta ja ompa pistänyt nälissään poskeensä Onnimanin pelastaman heinäsirkankin.

Onnimanni tarinan "pahis" on löytynyt. Rikkosiipi herättää paljon tunteita. Joku pikkuväestä pelkää sitä, toiset ihailee. Varmaan on se, että tämä pikkuveijari opettaa meidän väellä käytöstapoja ja tunnetaitoja, sillä se herättää nimen keskustelua siitä voiko noin toimia tai puhua toisille.

Olen nyt lukenut ja kertonut tarinaa Onnimannista kuukauden verran. Onnimanni joka muutti meille Torniolaisen Nukketaiteilijan luota, on hurmannut ja elävöittänyt satua. Sitä leikitään leikeissä ja yhdessä mietimme miten seikkailut jatkuu.

Tarina elää lasten mielessä rikkaampana kuin koskaan ennen.

Onnimannin koti "metsän suloisin paikka" on herätäänyt paljon keskustelua. Eräs viisas neljä vuotias oli sitä mieltä, että Vilske on varamasti metsän suloisin paikka, tai ainkin meidän vilskeläisten. :)

Jos Onnimanni on hyvä, niin on sitä hyvää meidänkin ympärillä. Ensin tuli Onnimanni Torniosta, sitten koko metsän suloisin paikka. Kuinka sanaton ja onnellinen olenkaan ollut. Ja kuinka valtavasti tämä tuokaan meille iloa. Kiitos kiitos kiitos.

Tässä Eijan, meidän nukkekotitaiteilijan mietteitä blogissaan.

https://eijulista.blogspot.com/2018/09/oli-ennen-onnimanni-ja-nyt-matkalaukussa.html?m=1

ja katsokaan näitä tunnelmia..