Dokumentoija: Peppi
Kiitollisina saimme aloittaa taas uuden esiopetusvuoden Vilskeessä.
Joukkoomme oli iloksemme liittynyt uusia ystäviä, ja aloitimmekin eskarin tietysti tutustumalla toisiimme. Mikäs sen hauskempi tapa tutustua kuin draaman kautta! Koko idea lähti eräästä lapsesta, joka tokaisi luonnonsuojelualueella, että ”Hei! Tämähän muistuttaa ihan sitä siltaa, joka on Kolme pientä pukkia-näytelmässä!” Ja tuumasta toimeen, aloimme harjoittelemaan kyseistä näytelmää ensin pöytäteatterina, sen jälkeen rooliasujen kanssa. Jokainen pääsi vuorollaan näyttelemään, ja yleisöksi saimme niin pikkutalon- kuin kartanonkin lapsia. Oli hauskaa esittää näytelmää eri kokoonpanoissa. Samalla lapset pääsivät tutustumaan toisiinsa ja harjoittelemaan ryhmässä toimimista.
Kuvassa keskikokoinen pukki tömistelee sillalle, mutta peikko uhkaa syödä hänet! Vilinät jännittyneinä seuraavat näytelmää…
Kavereihin voi tutustua myös liikkumisen kautta. Joogatessa saimme yhdessä herätellä kroppamme alkavaan päivään. Kentällä leikimme perinneleikkejä, ja nauru raikasi, kun lapset juoksivat ja yrittivät ottaa toisiaan kiinni tai ”polttaa” toisiaan pallon kanssa. Iltapäivisin yläpiha muuttuu pyöräilyradaksi tai sählykaukaloksi, ja alapihalla jalkapallopelit käyvät kuumina.
Ryhmäytyminen on selkeästi jo alkanut, kun eskarit leikkivät kaikki innoissaan, yhdessä nauraen!
Mihin kaikkeen tarvitsemme tasapainoa? Vastaus on nopeasti kiteytetty: Tarvitsemme sitä kaikkeen liikkumiseen! Niimpä aloimme kehittää tasapainoamme tietoisesti erilaisin harjottein: tekemällä kuperkeikkoja, tasapainoilemalla narun päällä, kiipeilemällä ”metsän omalla tasapainoradalla”, ja loppuhuipennukseksi Juho oli viritellyt metsään köysiradan, johon pääsimme testaamaan tasapainon lisäksi keskivartalohallintaa.
Jaahas, seuraavaksi heittoharjoituksia! Ennen lounasta on tapana syödä pieni välipala, ja ompun röntti heitetäänkin yläkautta muurin yli maatumaan luontoon.
Suurin osa eskariajasta vietetään metsässä…Siellä opimme myös ensimmäisen kirjaimen: A:n.
Metsästä on etsitty Suloisinta paikkaa, leikitty hiiriperhettä, peikkoja, lohikäärmettä, leivottu oravalle kakku, kiipeilty, ja näistä kaikesta tulee hirveän hyvälle mielelle!
Mutta on yksi asia, josta eskarit ovat olleet surullisia…Metsästä olemme keränneet hurjan määrän roskia. Seuraavaksi kirjoitan muutaman esikoululaisen mietteitä metsästä löytyneistä roskista:
”Eläimet voivat vahingoittua tai jopa kuolla, jos metsässä on vaikka muovia tai nauloja tai lasinsiruja. Kuoleminen on pahempi juttu kun loukkaantuminen. Tai jos on jotain tölkkejä mitä eläimet syö, niin sekin on paha…”
”Kannattaa ottaa metsään jotain pusseja, koska roskia voi löytyä ja voi kerätä ne ja auttaa eläimiä!”
”Hei, sieltä voi löytyä myös aarteita, vaikka se olis jollekin roska! Sit mä otan sen ja vien kotiin.”
Syksyn suuresta omenasadosta eskarit ovat tehneet omenahilloa. Hienomotorista harjoitusta saimme omenan pilkkomisesta, ja omenataidetta tehdessä. Eräs eskari teki taidonnäytteen, kun hän kuori omenaa ja sanoi: ”Kato Peppi, meijän mummi kuorii omenan tällä tavalla!” Mummin tekemisiä oli selvästi tarkkailtu huolellisesti.
Johannan kanssa olemme saaneet tutustua Otso ”Ode Banana” -Nalleen (Hulinat saivat itse nimetä nallen). Otso on opettanut eskareita tutustumaan itseensä ja toisiinsa, Otson kanssa olemme miettineet omia sekä koko porukan vahvuuksia, muodostaneet ystävyyden narun sekä luoneet Hulinoiden omat säännöt. Hulinoiden, eli eskareiden suurimmaksi vahvuudeksi valittiin ROHKEUS:
”Me emme kiusaa, Me ollaan rohkeita!”
”Rohkeutta on se ettei kiusaa toista”
”Rohkeutta on se jos jotain kaverii kiusataan ni menee väliin”
Tässä oli vasta elokuun kuulumisia…Mitä kaikkea eskari vielä tuo tullessaan pienille suurille vilskeläisille! Esikouluvuosi on merkityksellinen, leikin- ja liikkumisen täyteinen vuosi ennen koulun aloitusta. Jokainen lapsi kasvaa vuoden aikana hurjasti. Tärkein, mitä eskarivuoden aikana opitaan, on kaveritaidot. Niitä harjoittelemme joka päivä kaikessa toiminnassa: Aamulla tervehdimme kaveria, leikissä otamme toiset huomioon, ruokailupöydässä muistamme käytöstavat ja ruokarauhan, juttelemme, autamme ja lohdutamme ystävää, olemme omia ihania itsejämme…
Piharatamon lehti on luonnon oma laastari. Kun tulee pipi, kaveri tulee ja hoitaa sen!
Välillä on hyvä levätä ja kuunnella vaikka hyvää satua, jotta jaksaa taas leikkiä iltapäivällä.
PS. SYKSY ON SAAPUNUT JA KURALEIKIT KORKATTU!
Sadepäivän keskellä piipahdimme myös kirjastoautossa.
