Dokumentoijana: Wilhelmiina
Vilske on vihdoin auennut ja elokuussa pääsimme aloittamaan jälleen päiväkodin ilossa suin. Mikä sen mahtavampaa, kun nähdä kavereita pitkän kesäloman jälkeen. Eräs Vilinä poika tuumasikin ensimmäisen päiväkotipäivän jälkeen, että "olipahan mukava nähdä taas kavereita, mulla olikin jo ikävä."
Lomat ovat ohi, mutta kesä ei. Vaikka syksyn merkkejä on jo ilmassa, olemme saaneet nauttia lämpimistä ja aurinkoisista päivistä. Vilinät suuntasivat toiminnan ulos metsään, jossa olemme tehneet monenlaista toimintaa lähes päivittäin.
Syyskauden suunnittelu alkoi lastenkokouksella. Yksilöllisesti jokainen lapsi saa vaikuttaa tulevaan toimintaan, sen suunnitteluun ja toteutukseen. Majanrakennus, metsäneläimet ja metsäleikit nousivat monen Vilinän toiveeksi. Aamupiirit, laululeikit ja satuhetket onnistuvat mahtavasti luonnossa metsän keskellä. Lapset ovat tarkkaavaisempia ja jaksavat kuunnella ja toimia ohjeiden mukaisesti raittiissa ja rauhoittavassa metsän ulkoilmassa.
Koska lapset toivoivat, että voisimme leikkiä metsässä ja tutkia metsäneläimiä, suuntasimme heti seuraavalla viikolla luontopolulle, etsimään eläimiä. Hiippailimme metsässä hiiren hiljaa ja yritimme olla säikyttämättä eläimiä. Oravat tulivat luoksemme ja saimme ihailla oravien ketterää hyppelyä. Tämän lisäksi näimme myös paljon erilaisia kasveja, joita tunnistimme ja pieniä ötököitä. Kuuntelimme myös lintujenlaulua.
Wau! " Onko tuo Sisi Sisilisko"
Liikunnan eri muodot, kuten tasapainoilu onnistuu mahtavasti metsässä, Railolla meidän omassa ”piilopaikassamme”. Motoriikkaa kehitetään tasapaino harjoituksilla, kuten esimerkiksi kalliokiipeilyllä. Ylös ja alas, isojen ja pienien kivien yli tai kiertäen. Myös hyvät kaveritaidot kehittyvät, kun lapset tsemppaavat toisiaan pääsemään korkean kallion huipulle. Jokaiselle annetaan oma tila liikkua ja harjoitella rauhassa, sekä kokeilla miten oma keho toimii ja millaisiin hyppyihin ja loikkiin oma keho pystyy. Aikuinen on tietenkin läsnä ja lähellä kokoajan. Aikuinennäyttää mallia, ohjeistaa, tukee ja auttaa. Elo,- ja syyskuun liikuntateemoina ovat perusliikunta ja tasapaino taidot.
Kuvassa olemme " kallion ympärysmatkalla" ja olemme juuri saavuttaneet "möllimöykyn kotikolon." Kun lähdimme jatkamaan matkaa "möllimöykyn" kotikolonluota laskimme lapset vielä tarkkaan, ettei Mölli vain ole vienyt yhtäkään lapsositamme.
Odota omaa vuoroa, auta ystävää ja pyydä apua sitä tarvittaessa. Yhdessä tekemisen meininki on aina parasta! " Voidaanko me tulla tänne huomennakin?"
Lasten toiveesta motoriikka harjoiteltiin luonnonhelmassa myös köysiradalla. Sillä välin, kun toiset taitelivat köysiradalla, saivat toiset leikkiä vapaasti metsässä.
Pyrimme aloittamaan päivän aina aamupiirillä. Aamupiirin sisällöt vaihtelevat, mutta keskeisintä siinä on jokaisen lapsen yksilöllinen huomioiminen. Toivotamme aina jokaisen lapsen tervetulleeksi päiväkotiin ja vaihdamme kuulumiset. Harjoittelemme aamupiirilaulussa kättelemistä. Kummalla kädellä kuuluu kätellä ja miten katsekontaktin ottaminen onnistuu.
Pohdimme myös aamuisin viikonpäiviä ” mikä päivä tänään on?”, sekä kuukautta ja vuodenaikaa. Aamupiirissä on aina myös toiminnallinen osuus, jokin laulu, leikki tai satu esimerkiksi.
Juho on pitänyt huolen aamupiirin aamujumpista ja siitä, että pysymme notkeina ja vetreinä. Paras tapa aloittaa aamu on rentoutua venyttelemään.
Aamujumppien lisäksi myös jooga on ollut osana aamupiireissämme. ” Tämä asento on vaikea, miks mä en saa käsiä jalkoihin”. Notkeus ja venyttely aiheutti lapsissa keskustelua. Päädyimme siihen, että venyttely on tärkeää ja, mitä useammin venyttelee, sen notkeammaksi keho muuttuu. Eläinkortti jooga, sekä Isäni on rinkeli kirjan jooga ovat olleet mieluisia lapsille.
Maaritin pitämässä ihanassa aamupiirissä taas puolestaan tutkiskelimme luonnonantimia. Männynkävyn ja kuusenkävyn erottaminen lapsille tuotti pientä pohdiskelua. Lopulta päädyimme siihen, että toinen käpy on puulajikkeesta nimeltä ”joulukuusi” ja pienen jatko pohdiskelun myötä päädyimme siihen, että puu on nimeltään Kuusi, eikä joulukuusi. Pienempi käpy taas on männystä. Oman vuoron odottaminen ei aina ole helppoa, siksi sitä harjoitellaan.
Jokainen lapsi sai nostaa pussista sokkona luonnonantimen, jonka jälkeen jokainen sai vuorollaan arvuutella, mikä esine itselle oli tullut. Loppujen lopuksi yhdessä saimme nimettyä kaikki pussista tulleet esineet. Omena, tammenterho, pihlajanmarja ja niin edelleen. Pajupilli vei kuitenkin lasten keskuudessa voiton. Lapset olisivat kovasti halunneet päästä puhaltamaan pajupilliä, mutta pöpöjen vuoksi sovimme yhdessä, että Maarit puhaltaa ja me muut kuuntelemme.
Myös purkillinen hyttysenmunia kiinnosti lapsia ja sai aikaan keskustelua.
OnniManni on alkanut seikkailemaan päiväkodissamme. Henna pitää lapsille rentouttavia satuhetkiä, jossa päästään sisälle OnniManni satuun. Ensimmäisessä luvussa tapasimme Sisin (sisiliskon), jonka häntä oli kauhuksemme hukassa. Tapasimme myös Etana Etana Etanan, sekä Sam (sammakon).
Tästä alkoi joka viikkoinen perinne. Ja pääsemme luku kerrallaan aina syvemmälle ja syvemmälle Onni Mannin satumetsään. Tällä viikolla toisessa luvussa pääsimme tapaamaan jo OnniMannin!
Sääntöpelien harjoittelu onnistuu myös näppärästi luonnossa, muistipelin, Kimblen ja Dominon pelaaminen onnistuu nykyään Vilinöiltä jo hienosti. Lapset harjoittelevat pelien sääntöjä, kulkua ja reilua, sekä rehtiä pelaamista. Pelailun päätteeksi eräs Vilinä tokaisikin, että ” tärkeintä on hyvä peli, eikä voitto”.
"Voidaanko me pelata seuraavaksi tota peliä, mitä Juho ja noi muut pelaa nyt?"
Perinteiset yhteiset " perjantai spektaakkelit" eli aamupiirit ja lauluhetket ovat aina yhtä mukavia. Ensimmäinen yhteinen aamupiirimme oli sammakko teemainen. Peppi ja Sara viihdyttivät meitä, erilaisilla sammakko lauluilla ja leikeillä. Yllätykseksemme näimme myös ”jättisammakon”. Tämän lisäksi olemme nauttineet mm, Bumtsibum lauluhetkestä.
Uusi ihana tapa Vilskeessä on maanantai aamujen yhteinen aloitus. Äänimaljojen soidessa rauhoittuvat lapset taitavasti kuuntelemaan.
Olemme myös etsineet metsän suloisinta paikkaa. Lapset päättivät paikaksi ihanan korkean kalliometsä, josta näki sinisen taivaan ja meren. Metsän suloisin paikka liittyy Onnimanni satuun, jota saamme kuulla viikoittain. Metsän suloisin paikka ikuistettiin maalaamalla. Tämä projekti jatkuu vielä tulevilla viikoilla, sillä kyseessä on hieman isompi kokonaisuus.
Minäkuvat ja perhekuvat kuuluvat myös aina kauden aloitukseen. Olemme piirtäneet jokainen oman itsemme. Tämän jälkeen olemme pohtineet ketä kaikki perheeseemme kuuluu ja piirtäneet myös oman perheemme.
Perjantaina olimme lumoavassa metsässä, jossa muun muassa peikot, taikakeijut, kuninkaat, prinsessat ja sotilaat asustivat. Leikimme kaikki lapset ja aikuiset yhdessä. Voi että meillä oli mukavaa! Maarit ja Niilo olivat lasten mukaan prinsessa ja kuningas, joiden piti mennä naimisiin. Wilhelmiina oli kuningatar, joka oli viety vankilaan. Kuningattarella oli kuitenkin ominaisuus, ”jääsäde”, jonka avulla hän pääsi vapaaksi. Metsän ”hyvikset” vapauttivat vankeja ja sotilaat puolestaan olivat ”pahiksia”, jotka veivät syyttömiä vankilaan. Tästä luomavan metsän leikistä, voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Lapset keksivät mahtavia yksityiskohtia leikkiin ja leikimme kaikki yhdessä sulassa sovussa. Leikin päätteeksi yksi Vilinä pojista pyysi minua ottamaan valokuvan muistoksi. Hän kertoi haluavansa näyttää äidillee heidän hienon leikin. Tämä kuva on siis omistutettu teille äideille.
Ystävykset yhdessä leikkimässä.
" Me grillataan vaahtokarkkeja, mä puhallan koska tä voi olla kumaa."
Ihanaa viikonloppua kaikille!