Eskareiden alkuvuoden puuhia

Esikoululaisen kevätlukukauden ensimmäinen kuukausi meni (jälleen kerran) nopeasti - liekö syynä alkukuun lomailut vai mukavat eskaripuuhat?

Tammikuussa luimme Marjatta Kureniemen klassikkokirjan Kuinka kum-maa on kaikkialla. Lapset pitivät kirjasta kovasti ja löysimme yleltä kirjasta tehdyn kuunnelman, jonka kuuntelimme myös. Satu innosti lapsia piirtämään ja värittämään sen hahmoja, kuten nurkkalukkeja, prinsessa Lilaloota ja Krumpusta. Tammikuussa jatkoimme kirjaimiin tutustumista ja harjoittelimme samanlaiseksi piirtämistä.

Vaikka talvi ei odotuksista huolimatta saapunut kunnolla, pääsimme muutaman kerran laskemaan liukurimäkeen sekä luistelemaan. Lasten taidot olivat kehittyneet vuodessa huimasti! Hiihtämisen sijaan teimme lintubongaus-retken Katriinanlaaksoon ja tutuiksi tulivat monet lintulajit, kuten keltasirkku, sinitiainen, mustarastas sekä varis.

Maanantaisissa Liikkareissa Kalervo ohjasi lapsille Tae Kwon Do:ta. Aloitimme myös koko Vilskeen kevään sirkus-teemaan tutustumisen sirkus-liikkarissa temppuillen.

Vilskeen Eskarit ovat monena vuonna ommelleet itselleen pehmolelut ja tänäkin vuonna ompeluprojektia on odotettu kovasti. Tammikuussa odotus palkittiin ja työt aloitettiin suunnittelemalla, leikkaamalla kaavat ja osa ehti ommellakin.

Teimme talvista revontuli-taidetta sekatekniikalla käyttäen mm. pastelliliituja, maalia ja huopaa.

Voittamista, häviämistä, numeroita ja ryhmätyötaitoja harjoiteltiin pelaamalla Bingoa.

Tammikuussa kävimme myös lähikaupassa tutustumassa rahoihin ja pienryhmissä lapset saivat käyttää 3€ haluamallaan tavalla: yksi pienryhmä osti jokaiselle jäätelöt, toinen vaahtokarkkeja ja suklaapatukoita, kolmas pussin lakuja ja neljäs tikkareita sekä hedelmäkarkkeja. Lapset saivat myös kotiin tehtäväksi tutkia vanhempien kanssa hintoja perheiden kauppareissuilla.

Kartanon pienimpien tonttujen joulupuuhia

Joulukuussa Jekku-tonttu tuli jälleen meidän iloksi.
Ekalla viikolla tonttu toi meille piparitaikinaa ja leivoimme pipareita, joita sitten söimme lasten pikkujouluissa.

Toisella viikolla Jekku joulusaunotti meitä.
Kaikki eivät saunassa viihtyneet ja toiset eivät olisi tulleet sieltä pois. Vesileikit olivat myös lasten toivomus ja niinpä kartanon spa täyttyi vesiastioista.

Askartelimme myös tonttuja. Kaikki lähti tietenkin punaisen tonttulakin valmistamisesta.

Joulukuussa sai myös olla tonttulakki päivittäin päässä. Laulelimme ja musisoimme joululaulujen parissa lähes päivittäin. Lapset myös pitivät omia palaverejaan, että mitä seuraavaksi tehtäisiin ja mitä jekku tonttu mahtaa seuraavaksi tehdä.

Lasten toivelauluksi valikoitui ”Tonttu lähti matkaan, valjaissansa kukko...” Huippukohta tuli siinä, kun kärryt kaatuivat ja sitten sai kaatua kaverin kanssa. Sitten tonttu ja kukko vaihtoivat paikkaa ja taas kävi samoin.

Joka päivä luimme myös jonkin joulusadun. Luimme satuja odotellessa ja lepohetkellä.

Pienen hetken pääsimme myös nauttimaan lumileikeistä ja näillä leveysasteilla, kun tuo lumen tulo on niin harvinaista niin siitä pitää ottaa kaikki ilo irti silloin kun on valkea maa.
Lapset vetivät toisiaan pulkassa, rakensivat lumiukkoja ja laskivat pyllymäkeä.

Hyvää joulua toivoo Vilskeen isot tontut

Marraskuu eskarissa

Joka vuosi se tulee nopeammin ja nopeammin, joulu. Ihan kun aika kiihtyisi.

Ajatella esikouluakin on jo lähes puolet käytynä ja kun tästä nyt nämä muutamat joulukuun viikot vielä seikkaillaan, niin tulee joulu ja sitten on jo uusi vuosi ja kevät melkein ovella.

Eskareiden marraskuu on pitänyt sisällään paljon touhua ja mukavaa yhdessä oloa.

Satuhetkille olemme lukeneet Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärin tytärtä. Tämä on innostanut lapsia metsässä etsimään karhuluolaa ja ratsastamaan villihevosilla. Harjoittelimme myös lyijykynätyönä tekemään Matiaksen linnaan. Se olikin varsin mielenkiintoinen projekti, sillä testasimme miten eri vahvuuksilla olevat lyijykynät tekevät erilaisia jälkiä ja miten miltä se näyttää paperilla.

Marraskuun alku oli aurinkoinen ja lämmin, mikäpä meidän oli tehdessä matikkaa metsässä. Numerot alkavat ollakin melko hienosti jo kaikilla hallinnassa ja niinpä siirryimme jo pieniin plus- ja miinuslaskuihin.

Kirjastosta saimme lainaan matkalaukkukirjaston, josta saimmekin varsin hauskan leikin mummolaan. Kirjastoleikin avulla harjoittelimme kirjaston käyttöä. Nyt sitten puuttuu enää vierailu oikeaan kirjastoon, sinne me olemmekin matkalla sitten joulukuussa.

Liikkarissa tutustuimme psykomotoriikkaan. Se on hauskaa liikunnallista leikkiä, jossa on olemassa vain kaksi sääntöä. Siis VAIN kaksi sääntöä, kaikki muut on sallittua

Rakensimme salissa olevista välineistä kulkuneuvoja ja niiden ympärille kaupunkia. Kulkuneuvoilla liikuimme sitten kaupungissa. Tämä hauska leikki ja jatkui monta viikkoa. Leikki opetti hienosti yhteisöllistä toimintaa ja yhdessä olemista.

Tarjolla oli yllätys yllätys kirjasto ja jäätelöbaari.

Koirien agilityrata ja lasten leikkipaikka ja paljo paljon muuta.

Marraskuuhun mahtui vielä puutöitä ja korttiaskarteluja ja pipareita ja paljon kaikkea muuta mukavaa.

Talvi tuli, siitä ennätettiin nauttia pari päivää ja sitten se meni, mutta aina voidaan toivoa, että se tulee pian takaisin, varsinkin kun tulee joulukin!

Ihanaa joulun odotusta kaikille

Henna ja koko Vilskeen väki

Pikkutalon pienten ihmeiden suuren matkan alku

Suuri osa teistä oli syksyn alkaessa uuden ja varmaankin myös aika jännän äärellä. Kun lapsi aloittaa päiväkotitaipaleensa on se suuri askel. Erilainen päivärytmi ja vanhemmista päivän ajaksi eroaminen ovat valtavia muutoksia pienen ihmisen elämässä. Myös uuteen ympäristöön tutustuminen, uusien aikuisten ja toisten lasten kohtaaminen tuntuu varmasti jännittävältä ja totutteluun saattaakin mennä jonkin aikaa, toisaalta tämä uudenlainen arki on myös täynnä mahdollisuuksia ja uusia kokemuksia. Varsinkin ensimmäiset viikot ovat varmasti olleet täynnä suuria tunteita, niin haikeita hetkiä, epävarmuutta, pieniä haasteita, kuin huikeita edistysaskeliakin.

Tutustumisprosessi ja uuden arjen opettelu eivät ole vain lapselle tapahtuvia asioita, vaan vanhemmat elävät tässä vahvasti mukana. Varsinkin ensi alkuun varmasti mietityttää kuinka siellä menee? tottuuko lapsi uuteen? Tunteeko hän olonsa turvalliseksi? Kauankohan se itku jatkuikaan sen jälkeen kuin suljin oven perässäni? Joskus on saattanut lähdön hetkellä omatkin silmät kostua siitä oman pienen sydäntä riipivästä epätoivosta, kun hän yrittää tarrautua vanhempaan.

Luottamus perheen ja päiväkodin välillä on ensiarvoisen tärkeää, mutta sen luominen luonnollisesti ottaa oman aikansa. Annattehan te päiväksi käsiimme teille arvokkaimman ja rakkaimman asian maailmassa. Toivottavasti olemme avoimella kommunikoinnilla pystyneet hälventämään mahdollisia pelkojanne ja mieltä askarruttavia kysymyksiä ja olemme yhdessä onnistuneet rakentamaan kaikille toimivaa yhteistyötä ja luomaan luottamusta ja mielenrauhaa, sekä rakentamaan lapsille mukavan ja antoisan päiväkotitaipaleen aloituksen.

Päiväkotiryhmä on usein pienen ihmisen ensimmäinen kosketus omaa perhettä suurempaa yhteisöön ja moniin erilaisiin ihmisiin. Vaikka lapsella olisi sisaruksia, kavereita perhepiiristä ja kokemuksia esimerkiksi kerhoista tai harrastuksista, tuo päiväkoti lapsen elämään aivan uudenlaisen sosiaalisen ympäristön. Joukkoon kuulumisen tunne ja tunne itsestä tärkeänä osana ryhmää ovat tärkeitä asioita ja arvokas kokemus lapselle. Ryhmässä toimiminen ja toisten lasten kanssa leikkiminen luovat upeita mahdollisuuksia oppia tärkeitä taitoja, kuten vuorovaikutusta, jakamista, oman vuoron odottamista, itsensä ilmaisemista ja empatiaa. 

Päiväkodin erilaiset aktiviteetit, yhteiset leikit, kädentaitojen harjoittelu, ulkoilu, laulaminen, tarinoiminen ja ryhmässä toimiminen opettavat lapsille paitsi motorisia ja akateemisia taitoja, myös tärkeitä sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja, kuten tunnetaitoja, konfliktinratkaisua ja yhteistyötä. Meille Pikkutalossa ensisijaisen tärkeitä opeteltavia asioita ovatkin juuri nämä arjen perusasiat ja taidot, omien tunteiden tunnistaminen, ymmärtäminen, sanoittaminen ja itsesäätelytaidot, toisten huomioon ottaminen, empatiakyky ja taito toimia yhdessä ystävällisesti ja oppia luottamaan ja säilyttämään usko omiin taitoihinsa ja itseensä ihanana omana itsenään, sekä innostaa lapsia kiinnostumaan uusista asioista ja tutkimaan maailmaa uteliaana.

Kun arki alkaa rullata ja lapsi on kotiutunut päiväkotiin ja osaksi ryhmää alkaa myös lapsen kehitys usein näkyä nopeasti monin tavoin. Vertaisten kanssa yhdessä toimiessa ja arkisten rutiinien toistuessa muun muassa sanavarasto laajenee vauhdilla ja lapsen itsenäinen toiminta lisääntyy. Kodeissa saatetaan huomata kuinka lapset tapailevat sanoja usein lauletuista lauluista, aamuisin yritetäänkin jo itse vetää haalaria päälle, ja ehkäpä sanat huomenta, kiitos, saisinko ja mahdollisesti myös ei mitään hätää alkavat seikkailla lapsen puheessa yhä useammin.

Ryhmäytyminen on aina omanlaisensa prosessi ja alkuun lapset saattavat ujostella toisiaan ja vetäytyä syrjään tai hakea turvaa aikuisesta. Pian kuitenkin alkaa ystävyyssuhteiden solmiminen jo näillä pienilläkin ja syksyn mittaan onkin ollut ihana huomata kuinka kaikki oppivat tuntemaan toisensa nimeltä, kaveria odotetaan aamulla ja kaikkia tervehditään innokkaasti, poissaolijoiden perään kysellään ja yhteisiä leikkejä muodostuu. Seuraa haetaankin entistä enemmän kavereista aikuisen sijaan. Näiden yhteisten leikkien ja hassutteluiden kautta lapsille syntyy pikkuhiljaa tunne yhteenkuuluvuudesta ja muodostuu niin sanottu Me-henki, joka kantaa läpi päiväkotivuosien ja mahdollisesti samalla syntyy myös pohja läpi elämän kestäville ystävyyssuhteille. 

Vähitellen päiväkotiarjesta tulee osa perheen normaalia arkea. Aamuiset eron hetket, jotka aluksi tuntuivat vaikeilta helpottuvat lapsen tottuessa rutiineihin ja oppiessa luottamaan, että joka päivä hänet päiväkodista haetaan myös kotiin, eikä hetkellinen erillään olo vanhemmasta tunnukaan enää yhtä raskaalta. Kotiin palatessa päiväkotipäivästä, -kavereista ja hoitajista saatetaan puhua jo innostuneesti, muistellaan ja kerrataan ja päivän aikana tapahtuneita kivoja juttuja. Ehkä jopa odotetaan mitä huomenna tehdäänkään ja keitä kavereita taas tavataan. Arki alkaa rullata omalla painollaan ja päiväkotielämä auttaa tukemaan lasta ja perhettä tasapainoisessa arjessa, antaen ilon aiheita ja mahdollisuuksia kokea ja oppia uutta ja olla yhdessä ystävien kanssa. 

Toivomme että päiväkodissa eletyt hetket antavat lapsille muistoja, joita nämä pienet kantavat mukanaan ja joista vanhemmatkin voivat ammentaa iloa ja ylpeyttä. Pikkutalosta alkaa matka, joka vie eteenpäin kohti uusia, ihania kokemuksia.

-Mai