Miten aika kuluukaan kuin siivillä ja kohta syksy syksyisine puuhineen on taas tältä vuodelta ohi. Syyskuun suurin yhteinen projektimme oli ehdottomasti musikaali, jota harjoittelimme ahkerasti. Metsäisen musikaalin ensiesitys oli syyskuun viimeisenä perjantaina. Esitys oli onnistunut lasten ja aikuisten hienoisesta jännityksestä huolimatta tai ehkä juuri siksi. Harjoitusten höpsöttelyt ja aikuisten tiukat ojennukset muuttuivat upeaksi metsämusikaaliksi yleisön edessä. Myös vanhemmat pääsevät nauttimaan harjoittelumme tuloksesta, ainakin osittain, tulevassa Vilskeen joulunäytöksessä.
Hulinoiden mielenkiinnon kohteista käsin käden taidoissa teimme syksyn aikana mm. sadesoittimet. Kotiväki pääsi myös osallistumaan soittimien valmistukseen, nimittäin herkuttelemalla Pringles – sipsipurkin tyhjäksi. Maalatessa nimesimme värejä. Käpyjä ja pieniä keppejä keräsimme metsäretkeltä, joilla täytimme maalatut purkit. Jokaisen tehtävänä oli laskea kymmeneen ja kerätä ainakin 10 käpyä. Taisipa joku Hulinoista kerätä 120 kappaletta ja laskut sen kuin jatkuivat. Purkin täytimme kerätyillä metsän esineillä sekä puuroriisillä. Yhteisen musisoinnin jälkeen malttamattomat Hulinat veivät soittimet kotiin kotiväen iloksi. Syksyn aikana kädentöissä tehtiin myös mustikkamaalausta pipettejä apuna käyttäen. Kynätaitoja ja saksien käytön harjoittelua Hulinat tekivät myös useassa eri työssä; auringonkukka, Jekku Jänön porkkana sekä isänpäivän salaisuuksissa.
Liikkareissa Hulinat liikkuivat syksyn aikana harjoitellen pallon käsittelyä monin eri tavoin. Vuoden metsäteemamme on myös näkyvät monena viikkona, kun liikuimme eläinkorttien osoittamalla tavalla tai sääntöleikeissä liikuttiinkin mielikuvitusmetsässä. Viikoittaisissa muskareissa metsäaihe on näkynyt ja kuulunut niin lauluissa kuin leikeissä. Helin tunnekerhoissa käsiteltiin aiheita, joita sillä hetkellä koettiin tarpeelliseksi tunnetaitojen oppimisen kannalta. Toisen huomioiminen, oman vuoron odottaminen, yhteisten sääntöjen noudattaminen, hienojen sanojen käyttäminen, niistä joitakin mainitakseen. Ja harjoittelut tietysti jatkuvat.
Jokainen meistä on erilainen ja arvokas sellaisenaan. Meillä on eri mieltymykset ja sehän on ihan ok. Mutta jos jostain Hulinat ryhmänä tykkäävät, on se viikoittaiset metsäretket. Harvemmin kuulee kenenkään sanovan, että on tylsää lähteä metsään. Harvoin jos koskaan lapsia täytyy odotella jonoon portille retkelle lähdettäessä. Tästä hyvänä esimerkkinä Hulinoiden omatoimisuus jonon muodostamisessa paljon aiemmin kuin ryhmän aikuiset edes ilmoittavat lähdöstä. Siellähän he sitten jo valmiina seisovat reput selässä, jonossa iloinen retkimieli mukanansa. Metsää oppimisympäristönä ei voi kehua liikaa. Ennen retkeä, retkellä ja retken jälkeenkin opimme uusia taitoja. Esimerkiksi omista tavaroista huolehtiminen retkirepun kantamisen muodossa harjoitellaan joka ikinen viikko. Repun pakkaaminen ja roskien huolehtiminen pois luonnosta, lähiympäristössä kulkeminen, jonossa liikkuminen, karkeamotoristen taitojen kehittyminen monipuolisessa maastossa; siinä vain murto-osa asioista, joita lapset pääsevät harjoittelemaan ihan vain siirtymissä metsän ja päiväkodin välillä.
Lähiluonto ympäristönä on monipuolinen oppimisen ympäristö, jossa voidaan harjoitella niin matemaattisia kuin kielellisiä taitoja. Puhumattakaan siitä miten luonto edistää terveyttä ja tukee oppimista. Rauhoittumisen ja tietoisen läsnäolon taitojen harjoitteleminen onnistuu monissa ympäristöissä, mutta miten se onkaan palkitsevaa juuri metsän rauhallisuudessa. Lapsuuden luontokokemukset ja positiivisen luontosuhteen syntymisellä on laajempikin merkitys aikuiseksi kasvamisen jälkeen. Kun pienestä pitäen metsä ja luonto on ovat tärkeitä ja merkityksellisiä, on sitoutuminen kestävään elämäntapaan aikuisena helpompaa.
Muutama viikko mennään vielä virallista syksyä eteenpäin. Hiljalleen käännämme katseet talvea ja tulevaa joulun aikaa kohti. Voisi sanoa, että onhan meillä ollut mukava syksy ja olemme oppineet paljon uusia asioita. Toisinaan tuntuu siltä, että aika menee liian nopeasti. Silloin on hyvä muistuttaa itseään nauttimaan arjen pienistä asioista ja pysähtymään juuri tähän hetkeen. Eihän meillä ole kiire mihinkään, nautitaan elämän pienistä iloista näiden pienten ihmisten kanssa. <3
-Maaret