Nyt ollaan jo joulukuun puolessa välissä ja jouluaattoon on enää 11 päivää. Mihin tämä aika rientää? Ja mitä kaikkea olemme saaneet kokea yhdessä ja vielä koetaan. Jekku Jekku- ja Jekku Jekku Jekku-tontut ovat pitäneet meidät jännityksessä. Aamuisin kun lapset tulevat Vilskeeseen niin ensimmäiseksi he kysyvät, että missä on Jekku Jekku-tontut ja mitä he ovat tällä kertaa keksineet.
Joulujuhla toi hienoa joulutunnelmaa. Säkkärät ja Väkkärät lauloivat joulujuhlassa ”Viikonpäivä”- laulua. Tätä laulua on tullut laulettua paljon arjessamme. Hienosti meni esitys! Kiitos kaikille osallistuneille!
Olemme myös viettäneet paljon aikaa luonnossa ja tehneet retkiä yläkallioille, luonnonsuojelualueelle ja kentälle. Retkipäivät ovat olleet hyvin odotettuja ja parasta retkessä on eväiden syöminen. Metsässä olemme myös matkustaneet junalla ja bussilla. Olemme saaneet maistella eri ruokia, on yritetty siirtää ja työntää kiveä pois tieltä. Yhdessä luodaan kokemuksia ja elämyksiä! Nyt kun on ollut kylmiäkin säitä niin on ollut tärkeää muistaa lintuja ja oravia. Olemme vieneet linnuille ja oraville siemeniä. Ja viimeksi kun käytiin, linnut tulivat kädestä syömään. Ja myöskin oravat lähestyivät meitä. Kokemus on myös istua kaivurin kauhassa, lapset olivat ihan ihmeissään, että siellä voi istua, kuinka näin monta lasta mahtuu yhteen kauhaan ja eihän tämä liiku nyt minnekään, kun istumme tässä.
Toinen asia mikä on tullut tärkeäksi asiaksi päivän aikana Säkkäröille ja Väkkäröille on, kun mennään lepohetkelle niin lapset kysyvät että ”Anna, luetko meille tänään Katto Kassista?” Ja ilman muuta minä luen Katto Kassista heille. Minusta on tärkeää, että lapset saavat päivän aikana kuunnella aikuisen luettavan satua. Väheksymättä äänikirjoja mutta paikan päällä kuunneltu ja luettu satu antaa kokemuksia, elämyksiä ja pistää myös mielikuvituksen liikkeelle. Lapsille lukeminen tukee puheen- ja kielenkehitystä ja myös mielikuvituksen ja tunteiden käsittelyä. Lasten sanavarasto lisääntyy myös nopeammin.
Olisi tärkeää, että lapset löytäisivät yhden suosikkikirjan, mihin he samastuvat ja haluavat palata uudestaan ja uudestaan. Itselläni on yksi ehdoton suosikkikirja lapsuudestani ja se on ”Aino tahtoo mukaan”. Isäni piti lukea tämä kyseinen kirja minulle joka ilta ennen nukkumaanmenoa. Lopuksi osasin jo ulkoa tämän kirjan. Joskus isäni yritti ”hypätä” sivuja yli, mutta kun minä osasin ulkoa tämän kirjan niin eihän isä pystynyt huijaamaan minua. Ja edelleenkin tämä kirja on tärkeä minulle ja aina silloin tällöin palaan tähän kirjaan. Kirja pitää sisällä vahvoja tunteita, elämyksiä ja kokemuksia. Ja myös tärkeitä keskusteluja. Pystyn edelleenkin palaamaan ajassa taaksepäin yhteisiin satuhetkiin isäni kanssa. Nämä hetket ovat korvaamattomia. Kirjoja luettaessa korostuu myös yhdessäolo, yhdessä tekeminen ja koettu ilo, suru ja jännitys. Luetaan yhdessä kirjoja!
Ihanaa joulunodotusta ja Onnellista Tulevaa Vuotta 2022!
-Anna-