Niin lennähti se marraskuun mustarastas taas ohitsemme. Näin uutena vilskeläisenä minun ohitseni se vilahti tuhatta ja sataa ihastellessani Vilskeen lasten leikkejä ja touhuja, kaunista luontoa ympärillämme, jossa retkeillään ja josta nautiskellaan kaikin aistein, sekä kiehtovaa kartanoa, jonka jokainen nurkka kuiskii salaisuuksia ja seikkailujen mahdollisuuksia. Lasten kulttuuri, heidän sisäiset piirinsä, pienet salaisuutensa ja päiväkodin arkinen maailma kukoistaa satumaisena lasten silmissä.
Hulinoissa Vilskeen kartanon ympäristön merkitys korostuu, he leikkivät ulkona pitkiä, juonellisia ja liikunnallisia leikkejä. Pihamaan suosituimmat leikit Hulinoissa ovat majaleikki ja kaikenlainen touhunta majanurkkauksessa, hiekkalaatikolla kokkailut sekä autoradat, lavalla sählyt ja jääkiekko (parasta, jos lava on peilijäässä) ja juoksukilpailut ympäri pihaa.
Leikkiessä yhdessä oman ryhmän, mutta myös muiden Vilskeläisten kanssa opitaan jakamista, neuvottelua, kompromisseja, sopimista sekä oman puolensa pitämistä. Suosittuja leikkitarvikkeita pitää jakaa, leikin kulusta ja sisällöstä neuvotella ja sopia, konfliktejakin selvitellään joko omin tai aikuisen avuin. Näin sosiaaliset taidot karttuvat leikkiessä kohisten. Päiväkodissa lapset ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, heillä on omat sosiaaliset kiemuransa ja toimintatapansa. Hulinoiden näkemys pihalla tapahtuvista kiistoista kavereiden kanssa on melko yksimielisesti se, että se sitten selvitetään. No miten sitä sitten selvitetään? No, siten että pitäisi jutella, pyytää anteeksi, sanoa että riita poikki ja juustoa (tai aitaa) väliin ja kerrotaan aikuiselle.
Myöhäissyksyn sään muutokset ovat mietityttäneet niin lapsia kuin meitä aikuisiakin. Kun aikuisilla mietinnän aiheena ovat tarpeelliset pihavarusteet takaamaan lasten hyvän olon ja mielen pitkinäkin ulkoiluhetkinä, on lasten ihmettely pursunnut yli äyräiden löytäessä pihamaalta aina vain uusia muutoksia. Kuravelliä, mutaa, jäätä, lumihileitä, kylmää viimaa, auringon extralämpöisiä säteitä poskilla ja mitä muita! Aamupäivisin yhtä, iltapäivisin toista! Mielikuvitukselle hyvää ravintoa luo kiehtova ja muuntuva ympäristö. Kattiloiden sisällöt vaihtuvat tummasta, jähmeästä mutabetonista kevyeksi, vaaleanruskeaksi hiekkalaatikosta irti kaavituksi lumihiekkasopaksi. Pehmeä muta jäätyy yön aikana ihanaksi liukuradaksi, jota liu'utaan toisia kannustaen. Mahdollisuuksien määrä on rajaton!
Luonnon muutoksia olemme päässeet myös tarkkailemaan retkillä lähiympäristössä. Marraskuussa arkea on säväyttänyt Hulinoiden erityisretket bussilla Turun pääkirjastolle kuvasuunnistamaan, sekä Herkkuretki metsään pakkasukon jäähän puhaltamia teitä pitkin liukastellen. Retkillä lempparileikkejä ovat erilaiset hipat, pokemon -pelit, majanrakennukset sekä korkeiden paikkojen valloitukset.
Eteisessä on käyty hyviä keskusteluja ja neuvotteluja tarvitaanko kurahousuja, villahaalareita, saako laittaa kumppareiden sijasta lenkkarit tai kestääkö tämä vaatekappale vettä? Hulinat oppivat huolehtimaan omista tavaroistaan, miettimään tuleeko itselle kylmä vai kuuma, tarvitaanko kurahousuja, aionko möyriä mudassa? Silloin tällöin sisällä tehdyt päätökset ulkona tapahtuvasta toiminnasta unohtuu, kun lenkkareilla pompitaankin lätäköissä tai muta näyttää liian houkuttelevalta vastustaa, vaikka nyt ei olekaan niitä kurahousuja jalassa.
Omalla rakkaalla pihallamme pääsimme myös nauttimaan satumaisesta joulujuhlahetkestä, jota vartottiin kovasti. Tunnelma oli Vilskeen torniakin korkeammalla, kun lapset pääsivät esiintymään estradille. Haastateltaessa joitakin Hulinoita kyllä jännitti jonkin verran esiintyä, toisia "ei kyllä tippaakaan". "Mä vaan ootin et koska on mun vuoro koska on mun vuoro koska on mun vuoro." Kaikilla oli kuitenkin kivaa, ja laulaminen oli hauskaa. Kyllä nyt kelpaa nauttia julistetusta Vilskerauhasta, kikatella Jekku-jekun jekkusille ja odotella joulun tuloa.
Autuasta joulunaikaa!
Veera & Hulinat