Jo joulukuu, mihin tämä aika menee!?! Nyt onkin aika vähän muistella tätä eskarisyksyä. Se on kyllä ollut aivan todella huikea! Meidän eskarissa on ihana yhteishenki. Jokainen on osa ryhmää, jokaisella on tärkeä paikka ryhmässä. Näen iloisia, vilpittömästi onnellisia lapsia! Omakin sydän tässä ihan läikähtää!
Sen lisäksi, että eskarit ovat täynnä lämpöä ja ystävällisyyttä toisiaan kohtaan, he ovat myös kasvaneet ja oppineet ihan valtavasti uusia asioita syksyn aikana. Metsässä lukumäärien opettelu on hauskaa luonnon materiaalien avulla. Samalla voidaan opetella tunnistamaan erilaisia käpyjä, puun lehtiä, sammalia jne. Myös kirjaimia ollaan opeteltu sammalmättäällä. Kun koko keho on toiminnassa mukana, ei myöskään kylmä pääse kovin helposti yllättämään. Miten iso L-kirjain saadaan tehtyä, kun se muodostetaankin lapsista?
Toki pöydän ääressäkin pitää välillä olla. Kynäote on tulevana koululaisena tärkeä osata. Kirjoittamaan voi opetella myös tietsikalla. Koodaamistakin ollaan harjoiteltu. Robottia on liikuteltu koodaamalla, kuin myös itseämme. Eskarit osoittivat tässäkin todellista taituruutta. Tarvittiin vaan erilaisia muotopaloja, kehon liikkeitä ja ennen kaikkea kekseliäisyyttä ja hyvää muistia.
Hienomotoriikkaa, silmän ja käden yhteistyötä, harjoiteltiin myös superesineitä tehtäessä. Jokainen toteutti superesineen haluamallaan tavalla. Niistä tuli todella hienoja ja tekijät saivat esitellä omansa ihan oikeassa taidenäyttelyssä.
Päivät ulkona ja luonnossa ovat aktiivisia, täynnä liikettä, touhua ja toimintaa. Metsäparkour on ollut syksyn yksi suosikkilajeista. Myös tällä viikolla kokeiluun päässyt Kutkulista tuttu kuonopyrstöpallo oli menestys!
Ronja Ryövärintytär on kulkenut matkassa koko syksyn. Tarinaa on käsitelty eri tavoin. On tehty taidetta, viety tarinaa leikkeihin, käsitelty tunteita ja ennen kaikkea opittu kuuntelemisen taitoa. Satuhetket ovat olleet hyvin intensiivisiä ja on hämmästyttävää, miten hyvin lapset muistavat kuulemansa.
Yhdessä koetut asiat ovat niitä, jotka jäävät muistoihimme. Joku muistaa ihanan herkkueväsretken, toinen lämminhenkisen lukuhetken ystävän kanssa. Jonkun mielestä yhteiset leipomishetket ovat olleet ihan parasta!
Retki kasvitieteelliseen oli yksi syksyn kohokohdista! Varsinkin, kun sinne paikan päälle pääseminen, ei sujunut ihan ongelmitta! Olette ehkä kuulleet tarinaa eräästä tiistaipäivästä, kun kaikki meni pieleen! Toisaalta, sekin käännettiin lopulta voitoksi!
Ihana tunnelmallinen joulujuhla saatiin onneksi myös viettää. Perinteinen eskareiden Lucia-kulkue pääsee varmasti myös niihin yhteisiin elämyksiin, joita muistellaan vielä pitkään. Itsekin niin liikuttuneena ja jännittyneenä seurasin kulkuetta, etten huomannut ikuistaa sitä kuvin.
Joulukuuhun mahtuu vielä monta kokemusta ja elämystä. Se on täynnä salaisuuksia, herkullisia makuja, musiikkia, taidetta, esityksiä, leikkiä, uusia ystäviä jne. Lopulta on aika pysähtyä, rauhoittua ja levätä. On aika lomailla ja ladata akkuja! Ja tammikuussa palataan eskariin uusien elämysten ja kokemusten äärelle!
Ihanaa joulunodotusta!
Pus!
Ansu