Mielikuvitus, tuo parhaista parhain seuralainen. Mielikuvitus tarjoaa meille mahdollisuuksia, joissa vain taivas on rajana, eikä aina sekään. Lasten leikit hengästyttää välillä tottuneemmankin aikuisen ja mihin kaikkeen sitä itsekin taipuu, kun uskaltaa antaa mielikuvitukselle siivet ja heittäytyä leikkiin! Me voimme olla urhoollisia ritareita, kuninkaita, kuningattaria, prinssejä ja prinsessoja, poliiseja, palomiehiä, kaupankassoja, kisuliinejä, niiden omistajia, koko maailman pelastavia supersankareita, velhoja, noitia ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Me voimme ja saamme olla mitä vain, voimme löytää mitä vain! Me pääsemme mihin vain ja ennen kaikkea, me pystymme mihin vain! Kun laitat mielikuvituslasit päähäsi, voit sinäkin matkustaa ajassa satoja vuosia eteenpäin ja kuulla tarinaa suurista ja mahtavista Hulinoista. Oletko valmis, seikkailu alkaa…
Elipä kerran kauan, kauan sitten Hulinoiden kansa. Hulinoiden kansa oli kooltaan melko pikkuruista väkeä, mutta kuinka vahvoja ja voimakkaita he olivatkaan! He kuuluivat suureen seikkailijoiden heimoon, samoilivat pitkin mystisiä metsiä, kiipeilivät puissa ja kallioilla perinjuurin taidokkaasti. He kömpivät rohkeasti tutkimaan luolia ja kesyttivätpä he kerran lohikäärmeenkin. Sellainen se Hulinakansa oli ja tämä on heidän tarinansa.
Kesäauringon vielä lämmittäessä viime säteillään merirosvot johdattivat Hulinoiden kansan hurjiin seikkailuihin, mutta syksyn saavuttua merirosvot käänsivät kurssin kohti eteläisiä meriä. Hyvästeltyään merirosvot Hulinaväki jatkoi seikkailujaan metsänväen kanssa ja suoritti urheasti metsänväen antamia tehtäviä. Seikkailuvyöt lanteillaan he kulkivat pitkin maita ja mantuja, valmiina vastaanottamaan kinkkisiä arvoituksia sekä kohtaamaan haasteita, joista sinnikäs Hulinoiden kansa kerta toisensa jälkeen suoriutui mitä mainioimmin.
Matkoillaan Hulinoiden kansa kohtasi myös muinaisten metsien väkeä, kuten esimerkiksi tuon italianturbaanilohikäärmeen, josta he saivat ikiaikaisen ystävän. Lohikäärmeen kerrottiin olevan kovin viisas ja avulias ja niinpä Hulinoiden kansa teki rummut, joita rummuttamalla lohikäärmeen voisi kutsua tarvittaessa apuun. Voimaa Hulinoiden kansa sai seikkailuihinsa voimapapanoista sekä taianomaisilta voimahahmoilta, joiden hiukset oli tehty Lapin naavasta ja silmät piinkovista pippureista.
Kun sade laskeutui mystisten metsien ylle ja tuuli tempoi puiden oksia Hulinoiden kansa pystytti leirin ja ryhtyi rokkaamaan. Jos oikein pinnistät kuuloasi, saatat sinäkin kuulla kuinka heidän laulunsa raikaa.
Eikö vain ollutkin huimista huimin tarina? Niin se vain kesä kääntyi syksyyn ja syksyn viimeiset retkieväät, ne herkkuretkieväät, nautittiin ensilumen hiljaa leijaillessa maahan. Metsä on ollut lähes päivittäin leikkikenttämme ja se on tarjonnut meidän energiselle porukalle mahdollisuuden harjoitella niin motorisia kuin tunne- ja kaveritaitojakin, metsässä kun on tilaa temmeltää. Viime päivinä lapset ovat lounaan jälkeen saaneet vahvistaa kynätaitojaan mallintamalla päivämäärän sekä piirtämällä päivän touhuista ikiomaan vihkoonsa. Kesälaitumilta palattuamme ja kautta käynnistellessä suunnitelmat oli selkeät, me aikuisHulinat halusimme luoda kaikille turvallisen ilmapiirin ryhmähenkeä vahvistamalla sekä näkemällä ja kuulemalla jokainen lapsi yksilönä ja osana ryhmää. On ollut aivan käsittämättömän hienoa seurata näiden pienten ihmisten kasvua ja kukkaan puhkeamista. Miten valtavan paljon ne kuuluisat tunne- ja kaveritaidot ovat syksyn myötä kehittyneet ja kuinka täynnä elämää, ihmettelyn lahjaa, tulta, tappuraa, sitkeyttä ja sydämestä kumpuavaa kikatusta tämä pieni väki onkaan. Tämän kaiken kai voisi kiteyttää siihen hetkeen, kun yksi lapsista kertoi piirtäneensä vihkoonsa kuvan, jossa ”päikkyperhe menee metsään”. Semmoinen se Hulinoiden kansa on, kuin iso perhe. Välillä kipinät sinkoilee, mutta kohta taas jo aurinko paistaa ja nauru raikaa!
Ihan pikkiriikkisen haluan palata vielä siihen kesäauringon lämpöön ja muistella sitä, kuinka me ruokasalin terassilla nautimme jälkkäriksi sitä mahottoman makoisaa mustikkajäätelöä, joka me tehtiin IHAN ITTE!
Lumisin terveisin, aikuisHulinat