Päiväkodissa jokainen hetki, päivä ja kuukausi on merkityksellinen, mutta silti elokuu tuntuu aina erityisen erityiseltä ajalta.
Kenties siksi, koska se on uuden alkua ja odotusta. Kesälomien loppua. Siirtymistä kotoa päiväkotiin, "pieniltä isoihin", viskarista eskariin, päiväkodista koulupolulle - tai jotain muuta. Elokuu on uusia lapsia ja uusia aikuisia.
Vanhemmalle elokuu saattaa olla kysymyksiä ja huolta - toive siitä, että huomataanhan ja huolehditaanhan hänen aarteestaan? Onko lapsi turvassa ja onko hänen hyvä olla? Kuunnellaanko perheen toiveita ja muistaako henkilökunta kaiken? Mitä lapsi on tehnyt päivän aikana? Kenen kanssa hän leikkii? Mistä tullut iloiseksi tai mistä surulliseksi?
Päiväkodin henkilökunnalle elokuu on uusia lapsia, uusia vanhempia, uusia työkavereita. Se on kysymyksiä ja listoja siitä, kuka, mitä, milloin, miten ja missä?
Lapsellekin elokuu se on uusia aikuisia, uusia lapsia ja uusia tilanteita. Osaanko? Uskallanko? Saanko kavereita? Tulenko nähdyksi ja kuulluksi? Auttaako ja lohduttaako joku? Tullaanko minut varmasti hakemaan?
Vilskeen elokuu oli helteisiä päiviä hiekkalaatikolla, ruohonleikkurin perässä juoksevia lapsia, marjojen syöntiä mättäillä, hikisiä lepohetkiä, syliä ja halauksia, kadonneita sukkia, uimakouluun lähteviä lapsia, pissapyykkipusseja, pannukakun hilloa suupielissä, loiskuavaa vettä lätäköissä ja naarmuisia polvia.
Ihana, erityinen elokuu.
-Sanna