Viime blogitekstistä on kulunut jo tovi. Olemme ehtineet puuhailla vaikka mitä Säkkäröissä ja Väkkäröissä. Ja toivomme että olemme nyt selättäneet kaikki taudit. Nyt kohti kevättä positiivisin mielin. Palataksemme tammikuuhun ja helmikuuhun, niin tammikuussa ja helmikuussa hiihdimme ja sauvakävelimme niin paljon kuin pystyimme ja säät sallivat. Monet seisoivat suksilla ensikertaa ja voi riemun määrää, kun he onnistuivat seisomaan suksilla ja pääsivät edes pienen matkan eteenpäin. Olemme niin ylpeitä heistä! Pääasia on, kun uskaltaa kokeilla jotain uutta ja voittaa itsensä ja pelkonsa uutta lajia kohden. Emme valitettavasti päässeet luistelemaan mutta kyllä sekin hetki koittaa. Olemme tokikin saaneet ”kenkäluistella” pihalla 😊.
Vilskeessä vieraili myös ihanat karvakaverit eli koiranpennut, Labradordoodleja. Voi että miten suloisia, ihania, pehmeitä ja pieniä ne olivat. Oli ihailtavaa katsella vierestä, kuinka lapset kohtelivat koiranpentuja. Niin hennosti ja varoen. Taas kerran sai todeta sen, että kuinka paljon pieni eläin, tässä tapauksessa koiranpentu, voi antaa kokemuksia lapsille. Eläimet tuovat monelle lapsista turvaa, tukea, lämpöä, läheisyyttä ja rakkautta. Ja kaikkein tärkeintä on, että eläimet suojaavat ja vievät pelon tunteen pois. Toivottavasti myös jatkossa koiranpennut tulevat meille vierailulle tuomassa meille iloa, lämpöä ja hoivaa. Kiitos kun vierailitte Vilskeessä! Arvostamme!
Säkkärät ja Väkkärät ovat hyvin innoissaan muskarihetkistä. Muskarihetkissä lapset saavat valita oman soittimen, tarjolla on rytmimunat ja kapulat. Säkkärät ja Väkkärät soittavat hyvin mukana. Ja välillä noustaan ylös myös tanssimaan. Suositut tuokiot ovat myös liikkari ja tunnetaidot. Liikkarissa ollaan ”kerätty käpyjä” oravalle, hernepussitasapainoilua ja lopuksi on aina rentoutus. Ja liikkari alkaa aina kannustuspiirillä.
Olen tässä blogitekstissä maininnut muutamaan otteeseen pelon tunteen. Pidämme torstaisin tunnetuokioita. Minun mielestäni on äärimmäisen tärkeää käsitellä tunteita sekä hyviä että pahoja. Ja sitten että tunteista keskustellaan ja sanoitetaan niitä. Minulla on käytössä eri tunnetyynyjä. Lapset saavat valita niistä oman tunnetyynynsä: miltä heistä tuntuu sillä hetkellä. Sitten keskustellaan, että miksi sinusta tuntuu juuri nyt siltä ja jos ei lapsi osaa itse nimetä tunnettaan, autamme häntä. Olemme keskustelleet muun muassa pelon tunteesta. Mikä sinua pelottaa ja miksi? Monista oli pelottavaa pimeä ja hirviöt. Tunteiden avulla lapsi oppii tuntemaan itsensä paremmin, ilmaisemaan itseänsä ja tunnistamaan myös kavereiden tunteet ja tietenkin myös pikkuhiljaa tunnistamaan teidän vanhempien tunteet. On tärkeää myös, että te vanhempina käsittelette tunteita ja keskustelette tunteista kotona. Tämä on tärkeää myös lapsen kasvun kannalta, itsetunto ja oma minäkuva vahvistuu. Ja myös lapsi saa tuntea itsensä nähdyksi ja kuulluksi. Ja että häntä arvostetaan sellaisena kuin hän on. Kerron myös monesti lapsille, että uskaltakaa näyttää tunteenne ja mikään tunne ei ole väärä. Minäkin olen vain tavallinen aikuinen. Sanon välillä, että tulen surulliseksi, kun jotain ikävää tapahtuu ja voin myös suuttua. Aikuisen tunteita myös käsitellään. Minun mielestäni on tärkeää, että lapset saavat myös nähdä, että me aikuiset uskalletaan näyttää tunteemme, ilot sekä surut. ”Tunteillaan yhdessä”!
Positiivisin mielin kohti kevättä!
Riemuitkaamme yhdessä!
Näpsäköin terkuin, Anna