Mielikuvituksen avulla pääsee pitkälle - myös aikuinen. On aina yhtä mahtavaa seurata, miten lapset näkevät ja kokevat arjen pienetkin asiat niin voimakkaalla tavalla. Viime aikoina olen mielessäni pohtinut ja ihaillut aivan erityisesti lasten luonnollista uteliaisuutta ihan kaikkea kohtaan. Toukokuussa useiden sadepäivien myötä luonnossa tapahtui jotakin, mikä herätti lasten mielenkiinnon ja ihailevan uteliaisuuden kertaheitolla, nimittäin matojen ja etanoiden herääminen koloistaan. Toukokuun aikana olemme Hippuloiden ja Vimpuloiden kanssa tutkineet yhdessä lukemattomia kertoja kaikenmoisia öttiäisiä. Olemme pohtineet erilaisia asioita: miksi ihmeessä etana liikkuu niin hitaasti? Entä mitä madot syövät? Osaako etana tosiaankin ennustaa?
Hippuloiden ja Vimpuloiden mielikuvitus lähti liikkeelle aivan ihanalla tavalla myös eräänä sateisena aamupäivänä Montulla, jonne otimme mukaan pieniä peilejä. Meille aikuisille ei paljoa enää jäänyt tehtävää paitsi hymyillä, kun lapset saivat peilit käteensä. Jo muutaman minuutin aikana sateinen ja märkä metsä muuttui aivan ihmeelliseksi satumetsäksi, missä asusteli Piilomaan asukkaita ja ne kurkistelivat meitä salaa milloin mistäkin kivenkolosta ja puun takaa. Peilien avulla bongattiin jopa pahis Mukkelismuuli järvellä kiitämässä hurjaa vauhtia moottoriveneellään! Yhtäkkiä koko maailma oli myös ihan ylösalaisin, kun peileistä kurkisteli. Tällaisissa hetkissä sitä tajuaa aina vain uudelleen, miten ihana, jännittävä ja seikkailuja täynnä maailma on lapsen vinkkelistä katsottuna.
Retkipäivä oli jälleen sateinen, mutta se ei estänyt meitä lähtemästä suunnitelmien mukaan pitkospuille retkeilemään. Hippulat ja Vimpulat ovat oikein taitavia motorisesti, ja pitkospuita pitkin käveleminen sujui vaivattomasti, vaikka ne vähän märkiä olivatkin. Sain sinä päivänä kuulla eräältä lapselta onnellisen toteamuksen, että tämä oli hauskin retkipäivä vähään aikaan. Luonnosta löytyi myös jos jonkinmoisia kukkia, kasveja ja lintuja, joita yhdessä tutkimme.
Vilskeessä on tosiaankin saanut huomata, miten metsä herättää kaikenlaisia tunteita sekä lapsissa että aikuisissa. Siksi onkin niin mukavaa lähteä puuhastelemaan metsään erilaisia juttuja, ja tällä kertaa vuorossa oli geokätköjen etsiminen. Monta kertaa me aikuiset emme millään meinanneet löytää kätköä, mutta eiköhän vain jostakin kuulunut iloinen hihkaisu, että löytyi! Ja kuulemma helppoa oli… Pääsimme myös tutkimaan kerrassaan ihastuttavaa paikkaa, joka geokätkökartalle oli merkitty nimellä ”Hylätty puutarha”. Taianomainen tunnelma siellä vallitsikin.
Toukokuu on ollut täynnä ihania juttuja. Metsäpäivänä vietimme koko päivän metsässä musisoiden ja kiipeillen, ja lepäsimme ylhäällä kalliolla ihanissa järvimaisemissa. Olemme myös käyttäneet suurennuslaseja ihmettelemiseen ja tutkimiseen, ja esimerkiksi leppäkerttuja oli mielenkiintoista katsella suurennuslasin läpi. Hienomotoriikkaa oli kiva harjoitella junatehtävällä, jossa savupilviä seurattiin kynällä. Toukokuu on siis kaikin puolin ollut mielikuvituksellista ja ihanaa aikaa!
Kesäisin terkuin Rita