”Koska luistellaan ihan muuten vaan, no tietenkin talvella! Koska hiihdellään pitkin metsiä, kun maassa on lunta ja pakkasta!”
Oi ihana talvi! Aivan mahtavaa, että luontoäiti hellii meitä kunnon talvella! Esiin on kaivettu niin pulkat ja liukurit kuin sukset ja luistimetkin.
Liikkaritkin on pidetty ulkona. Luistelu ja hiihto ovat oivallisia lajeja opetella tasapainoa. Tekemisen täytyy olla hauskaa ja tapahtua pitkälti lapsen omilla ehdoilla! Kaatuminen ei haittaa, ylös vaan ja jatkamaan!
Miten mahtavia vetoharjoituksia saa, kun vetää kaveria pulkassa tai työntöharjoituksia, kun työntää valtavia lumipalloja lumilinnan seiniksi paikoilleen.
Posket punaisina liikutaan ja touhutaan ulkona niin, ettei sisälle malttaisi mennä. Ollaan me silti tehty kaikenlaista mukavaa sisälläkin. On ihana rauhoittua lumitouhujen jälkeen mielekkään tekemisen äärelle. Pokemonit ovat innoittaneet leikkaus- ja langanpujotteluharjoituksiin. Tulihan niistä aivan huikeita ja tekijät olivat tuotoksistaan hurjan ylpeitä.
Lämpöä pakkaspäiviin toivat myös nämä sydänten sulattajat. 😍
Olette varmasti jo kuulleet myös Piilomaan Pikku-Aasista!? Tarina on lyönyt selvästi läpi Hulinoissa. On ilo seurata, miten keskittyneesti lapset kuuntelevat Hennan satuhetkeä. Ja miten hyvin he muistavat kuulemansa. Meidän aikuisten tehtävänä on kannatella satua omalla innokkuudella. Mielikuvituslasit päässä voi nähdä ja kokea mitä tahansa. Retkellä Kaikuvuorille löydettiin Pikku-Aasin ja äidin koti. Vietiin lämmikkeeksi heiniä ja ruuaksi porkkanoita. Tarina vie meidät varmasti vielä huikeisiin seikkailuihin!
”Tammikuu on pakkaskuu,
Helmikuu on hiihtokuu…”
Talvipuuhat jatkuvat ihan varmasti niin kauan, kun lunta ja pakkasta riittää!
Lumiterveisin Ansu