Kuukausi lähti käyntiin erilaisten haasteiden ja esteiden kanssa, mutta silti se lähti. Eskareiden kanssa sain kokeilla erilaisia juttuja harjoittelevan opettajan roolissa ja oppia heidän arjesta sekä ajattelutavoistaan. On pakko myöntää, että välillä sitä unohtaa, miten pieniä nämä isot, kouluun valmistautuvat, eskarit kuitenkin ovat.
Marraskuun toisella kokonaisella viikolla järjestimme Joonan kanssa eskareille kolme päivää kestävän hauskan seikkailun, jossa ilmeni kaikenlaisia eri pulmatehtäviä, joita tuli selvittää ryhmässä. Seikkailun toisena päivänä päädyimme Ispoisten rannalle etsimään vihjeitä sekä ratkomaan lisää tehtäviä ja siellä olikin upea, aavemainen näky! Paksu sumu peitti koko meren pinnan ja aurinko silti paistoi sen läpi. Kaikki mikä ilmeni keskellä merta, näytti kelluvan. Lapset ja aikuiset ihailivat tätä kaunista luonnon ihmettä. Tehtävien ratkomisen jälkeen päästiinkin leikkimään rannan leikkipaikalle.
Vilskeelle takaisin palatessa, kävelimme ensin pikkurannalle päin montun kautta ja kaunis näky ylsi sinne asti. Oli kylmä päivä, joten kasvit näyttivät olevan jäässä. Kauniissa, pehmeässä auringon paisteessa nämä näyttivät taideteoksilta. Oli niin ihanaa kävellä lasten perässä ja kuunnella heidän kertomuksia viikonloppuna vietetyistä syntymäpäiväjuhlista, samalla auringonpaisteesta nauttien. Sain upeita kuvia otettua matkaltamme ja ihailenkin niitä todella usein vapaa-ajalla. Koen, että nyt on aika jakaa näitä muillekin nähtäväksi.
Marraskuun puolessa välissä siirryin takaisin Vilinöihin, mistä koko Vilske urani lähti elokuussa käyntiin. Retkipäivänä lähdimme osan Vilinöiden kanssa Hulinoiden matkaan Ispoisten rannalle lähettämään pullopostia ja syömään eväitä. Eväiden syönnin jälkeen päästiin leikkimään rannan leikkipuistoon. Osa lapsista keksivät leikkiä hauskaa piiloleikkiä rannan ulkopukukopeissa kovaäänisen naurun kera. Osa lapsista pääsivät myös ’kalastamaan’ rannalle muodostuneeseen jättilätäkköön. Kaiken pituisista kepeistä ja oksista saatiin huikeita kalastusvälineitä, joilla napattiin niin suuria kuin pieniäkin kaloja.
Lasten oikeuksien viikon torstai päivänä lapset saivatkin pukeutua naamiaisasuihin ja juhlittiin koko Vilske yhdessä, yhteisellä aamupiirillä. Aamupiirin jälkeen jakauduttiin leikkimään ympäri kartanoa ja se, että kaikki lapset, pikkutalo mukaan lukien, oli paikalla, tuntui erikoisjuhlapäivältä. Oli myös sydäntä lämmittävää seurata lasten välisten uusien kaverisuhteiden syntyminen tällä erikoisella viikolla.
Tämän blogipostauksen sekä tämänhetkisen Vilske-urani päätteeksi haluan kiittää Vilskeen johtoa, Hennaa ja Kalervoa, henkilökuntaa sekä lapsia ja tietysti vanhempia tästä kokemuksesta, jonka olen saanut kokea kaikkien teidän kanssa. Kiitos teille kaikille, pidän tätä paikkaa ja kaikkia kokemuksia lähellä sydäntäni. Kokemus on ollut korvaamaton. Rauhallista joulun odotusta kaikille. Moikataan, kun tavataan! -Lola