Kotoista kansanperinnettä ja kurkistusta kauemmaksikin -Hippuloiden alkukevättä

Hippuloiden ryhmässä olemme matkanneet talven vaihtuessa kevääksi metsäretkien, satujen, liikunnan ja musiikin maailmoissa. Maailmat ovat ulottuneet Vilskeen kartanon lähimailta ja suomalaisesta kansanperinteestä aina Egyptiin, Turkkiin ja avaruuteen saakka.

Kotimaiseen kansanperinteeseen pääsimme tutustumaan helmikuun 28. päivä, joka on Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivä. Lapset pääsivät katsomaan jännittävää ja hauskaa Kalevalaan Ja Mauri Kunnaksen samannimiseen kirjaan pohjautuvaa näytelmää ”Kuka kaappasi auringon”, jossa Pohjan akka harvahammas Louhi varastaa auringon taivaalta Pohjolan kivimäkeen. Luimme näytelmän jälkeen Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalaa, jossa näytelmästäkin tutut hahmot Väinämöinen, Ilmarinen ja Louhi seikkailevat. Mistä maailma saikaan syntynsä Kalevalassa, entä keitä Väinämöinen ja seppä Ilmarinen olivat miehiään. Sekä näytelmä että kirja herättivät lapsissa mielenkiintoa. Kalevalan metsämaisemat ja ihmeelliset taiat sopivat hyvin yhteen Vilskeen yhteisen metsäsadun kanssa, ja näemme myöhemmin keväällä kantavatko kalevalaiset ideat Hippuloiden omaan metsäsatuun asti.

Toinen Hippuloita kiinnostanut kansanperinneaihe on ollut siltapeikko ja hänen tarinansa. Kulkiessamme metsäretkellä Katariinanlaaksoon ylitämme pienen kävelysillan, jonka alla tarinan mukaan siltapeikon koti!  Siltapeikosta on tullut talven aikana Hippuloiden omaa kansanperinnettä, joka on elänyt lasten mukana metsäretkillä ja kartanollakin. Emme ole vielä nähneet siltapeikkoa silmäkkäin, koska tämä on muuttanut talveksi Egyptin lämpimään maahan. Mutta peikkopa lähetti Hippuloille jo kirjeen ja kertoi itsestään (kuva 1). Peikko lupasi muuttaa keväällä takaisin Suomeen oman siltansa alle Katariinanlaaksoon. Lapset saivat eräänä helmikuisena metsäretkipäivänä ideoida yhdessä, mitä haluaisivat peikolta kysyä. Lempileikeistä kysyttiin, ja kyläilyn mahdollisuudesta… Toivottiin, että peikko tulisi pian ja toisi tuliaisia mukanaan! Maaliskuun aikana siltapeikon salaisuus selviää!

Kotoisesta perinteestä olemme lähteneet myös kauemmaksi, aina avaruuden etäisyyksiin asti. Olemme lukeneet avaruusaiheista tietokirjaa ja miettineet mm. painovoiman ajatusta. Olisiko hassua, jos Vilskeessäkin tavarat alkaisivat leijailla ilmassa niin kuin avaruudessa!  Avaruus on inspiroinut myös helmikuun liikkareita. Suuresta värikkäästä leikkivarjosta on tullut avaruustukikohta, josta Hippulat ovat singonneet tähtipalloja avaruuteen joko käsillä heittäen tai jalalla potkaisten. Tarkkuusheittämistä on voinut koettaa Saturnuksen renkaiden läpi, ja tasapainoilua avaruuspuolaa pitkin. Hippuloiden joukkueesta löytyy hyvää astronauttiainesta!

Maaliskuun kuudes päivä oli ryhmässämme kulttuurikeskiviikko (kuvat 4 ja 5). Pidimme turkkilaisen teehetken, jossa lapset pääsivät maistamaan turkkilaiseksi sisustetun huoneen teeastioista päärynämehua ja turkkilaisia herkkuja. Nam! Kokeilimme myös, miltä tuntuu tanssia itämaista vatsatanssia, sekä tutustuimme karttapallon avulla maapallon maihin ja meriin. Lapset pitivät kulttuurikeskiviikosta. Ehkä pidämme vastaavan elämysretken toistekin kevään aikana!

 Hyvää kevään odotusta kaikille :)

Hippulat

Aistirikkaat metsäretket Vimpuloissa

Helmikuun metsäretkien teemana on ollut aistit. Metsä ympäristönä on ollut mainio paikka aistien käsittelyyn. Lapset ovat lähteneet uteliaana ja innoissaan mukaan toimintaan. Olemme nimenneet eri aisteja, miettineet, mihin eri aisteja tarvitaan ja mitä hyötyä niistä on. Olemme myös testanneet, vahvistuuko esimerkiksi kuuloaisti, kun sulkee silmät. Helmikuussa lapset eivät vielä ottaneet omia eväitä mukaan, mikä on mahdollistanut keskittymisen tarjotun evään maistelussa. Lisäksi olemme harjoitelleet kauniita ruokailutapoja, oman vuoron odottamista ja annettujen ohjeiden kuuntelua.  

Makuaistiamme olemme haastaneet tarjoamalla erilaisia maistiaisia ja lapset ovat arvuutelleet silmät kiinni, mitä suussa mahtaa olla. Olemme miettineet, onko tarjottu syötävä esimerkiksi makeaa, suolaista vai hapanta? Mietimme myös, millaiselta se tuntuu suussa, esimerkiksi onko pehmeää vai kovaa? Tuntuuko ruoka kenties kylmältä tai kuumalta? Olemme myös kysyneet lapsilta, oliko maistiainen omaan makuun vai ei? Ensimmäisellä kerralla tarjosimme rusinoita, se taisi olla monelle tuttu maku jo ennestään. Lisäksi olemme maistelleet mansikoita, mustikoita, mandariineja ja näkkileipää.

Hajuaistia testailimme nuuhkimalla pusseissa olevia asioita, esim. rusinoita ja tarkat nenät huomasivat, että aikuisen käsirasva tuoksui hyvältä. Lisää hajuja löytyi luonnosta, kun kepit, puut, kivet ja sammalet tuoksuivat metsältä.

Tuntoaistiamme olemme haastaneet tunnustelemalla metsästä löytyviä luonnon materiaaleja. Etsimme metsästä esimerkiksi kovia, karheita ja pehmeitä asioita. Lisäksi lapset saivat tunnustella poskea vasten millaiselta jää, tiskiharja ja höyhen tuntuvat.

Kuuloaistiamme olemme käyttäneet kuuntelemalla luonnon ja liikenteen ääniä. Lapset ovat saaneet kertoa, millaisia eri ääniä he ympärillä havaitsivat. Lisäksi kuuntelimme avainten, kukkopillin ja tuulikellon ääntä. Keskustelimme, millaisilta ne kuulostivat.

Näköaistia olemme hyödyntäneet metsän tarkkailussa ja tutkimisessa. Lapset ovat saaneet nimetä, mitä asioita he näkevät, kun katsovat ympärilleen. Näyttääkö asia erilaiselta, kun sitä katsoo lähempää tai kauempaa?

-Iiris, Petra ja Saara

Helmikuu -Kaverikuu SäkkäräVäkkäröissä!

5-6-vuotiaille kaverit ovat usein tärkeitä, mutta samalla kaverisuhteet voivat olla räiskyviä: sekä myönteisiä että kiukkuisia tunteita osoitetaan vahvasti. Riidat syttyvät ja sammuvat nopeasti. Myös ensimmäisiä ihastumisia saattaa syntyä.

Säkkäröissä ja Väkkäröissä helmikuun teemaksi nousikin ystävyys. Teemaa käsiteltiin kuukauden aikana mm. laulujen, kirjojen, liikunnan, taiteen, pelien ja leikkien avulla sekä helmikuussa käynnistyneessä Kaverikerhossa. Kaverikerhossa harjoitellaan kaveritaitoja eli sosiaalisia taitoja. Niitä, joita tarvitsemme, kun olemme vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Kaveritaitojen pohjana on itsetuntemus ja itsemyötätunto, jotka lisäävät luottamusta ja empatiaa itseä ja muita kohtaan.

Ensimmäisellä kerho-kerralla piirsimme ja maalasimme yhteiseen julisteeseen kaksi ystävää ja tutustuimme Värinauttien kaveritaitoihin. Teimme myös pariharjoituksia: mm. kuiskasimme kaverille kivoja asioita ja kuuntelimme kaveria keskeyttämättä.

Toisella kerralla arvuuttelimme paria sokkona, harjoittelimme kaverin mukavaa koskettamista, mietimme millainen on hyvä ystävä ja kirjoitimme ajatukset ylös sydämille.

Kolmannella kerralla käänsimme katseen sisimpään: Missä minä ole hyvä? Mitä haluaisin oppia? Mistä pidän? Aloitimme 'ihana minä'-julisteiden askartelun.

On tärkeää saada tuntea, että on rakastettu ja hyväksytty sellaisena kuin on.

- Sanna 

Pikkutalon kuulumisia alkuvuodelta

Tammikuun aikana olemme saaneet jälleen muutaman uuden ystävän ja päässeet tutustumaan jo vanhoihinkin kavereihin lisää. Leikit ja yhdessä touhuaminen sujuu mukavasti ja lapset ovat selkeästi ”tulleet kuorestaan” ja päässeet kiinni porukkaan ja päiväkotielämään.

Olemme opetelleet paljon kaveri- ja tunnetaitoja leikkien ohella ja varjolla. Näin olemme saaneet lisää positiivisia kohtaamisia sekä yhteisiä leikkejä pienten kesken. Samalla nämä pienet oppivat erittäin tärkeitä taitoja aivan kuin huomaamatta. Mikä ilo onkaan nähdä kuinka kauniisti kaverit otetaan huomioon ja kuulla kuinka hienosti tiedetään, kuinka erilaisissa tilanteissa tulisi toimia ja ohjeistetaan välillä kaveriakin oikeaan suuntaan.

Olemme nauttineet myös tunnekerhoista, jossa olemme tutustuneet erilaisiin tunteisiin ja miltä ne näyttävät ja ennen kaikkea tuntuvat. Tunnekerhoissa esiintyy myös hauskoja tehtäviä, kuten: ”Näytä hassuin ilmeesi”, ”Mene kyykkyyn ja hyppää ylös, samalla huutaen: Olen ihana!” sekä rauhallisia tehtäviä, joissa harjoitellaan rauhoittumista. Mukana on ollut esimerkiksi pensselillä ihon ”maalaamista”, höyhenellä tai huivilla hipsuttelua, oman kehon ääriviivojen tunnustelua, mukavaa kosketusta ja rentoutumista. Olemme käyneet paljon läpi myös arkisissa tilanteissa miltä asiat tuntuvat, millainen olo eri jutuista tulee ja mitä voi tehdä epämiellyttävän tunteen ottaessa vallan tai halutessaan saada kaverin paremmalle mielelle. Kuten myös siitä mikä on sopivaa käytöstä ja kuinka antaa kavereille tilaa ja hyväksyä se jos kaveri ei juuri nyt haluakkaan että häneen kosketaan.

Lapset ovat päässeet myös kehittämään hienomotoriikkaansa muun muassa piirtäen, muovailuvahalla muovaillen, silkkipaperia repien, rakentaen ja nuppipalapelejä kooten. Kaiken hauskuuden keskellä on myös nimetty eri värejä, eläimiä, ajoneuvoja ja mitä milloinkin, sekä harjoiteltu mm. muotojen tunnistamista.

Liikkareissa olemme vastaavasti harjoittaneet karkeamotorisia taitoja mm. tasapainoillen, juosten, kierien, keinuen, ryömien, heittäen, sekä kuperkeikkoja harjoitellen. Liikkareissa olemme saaneet kokea huimia onnistumisia ja kuulleet ihania riemun kiljahduksia. Aivan mahtavaa karkeamotoriikkaharjoitusta meidän taitavat, ihanat, jatkuvasti uutta oppivat pikkuisemme ovat saaneet lisäksi metsäretkillä ja ihan tuossa omalla pihalla touhuten ja pystyssä pysyen.

Pikkutalon leikkeihin on kuulunut vahvasti erilaiset roolileikit. Lääkärinä olo on ollut kovinkin suosittua, mutta myös rakentajia ja mekaanikkojakin on mahtunut joukkoon. Olemme myös päässeet loistamaan prinsessoina, ja viilettäneet ympäriinsä mekkojen helmat hulmuten kruunut päitämme koristaen.

Kotileikki on myös ihana kestosuosikki, jossa on tarjoiltu sekä kavereille että aikuisille kahvit ja monenlaiset herkut, kuin myös kokonaisia aterioita. Leikissä on myös matkittu vanhempana oloa ja vauvan hoitamista sekä hänestä huolehtimista, kuten myös päiväkodin arkea muun muassa päiväunineen. Kotileikissä näkyykin hienosti se kuinka kaveritaidot kehittyvät, kun myös kaverit kohdataan kauniisti ja leikkiä rakennetaan yhdessä. Näin myös kaveripiiri laajenee ja löytyy enemmän yhteistä tekemistä ja jaettua mielenkiintoa.

Tammikuussa pääsimme myös vihdoin estradille koko Vilskeen yhteisen Metsäsadun tiimoilta, kun Piilometsään saapui lumoavan satumainen talvi. 

"Piilometsään on saapunut talvi ja maisema näyttää lumihunnussaan satumaisen kauniilta. Puiden oksat ovat valkean kuuran kuorruttamat ja mättäitä peittää pehmeä lumi. Pakkasherra puhaltaa hangen pintaan välkehtivää kimalletta, sipaisee huuruista partaansa ja paukuttaa suuria käsiään yhteen nauraa hohottaen. Metsään ilmestyy myös harvoin nähty kaunotar, tuulitukkainen ja hulmuavahelmainen taivaan neiti. Se pyörähtelee taivaalla siroin askelin, taikoo sormiaan napsauttamalla käsiinsä värikkäät huivit ja aloittaa taianomaisen tanssin, revontulitanssin."

Pikkutalolaiset pistivät pystyyn aivan mahtavan esityksen talven riemuista nauttien, sekä tanssien ja laulaen revontulien loisteessa.

Vilskeen tämän toimintakauden teema, Vilske velvoittaa ulottuu tietysti myös meille pikkutaloon. Helmikuussa keskitymme hyvien pöytätapojen harjoittelun ja rohkeaan maistamiseen. Olemme jo muun muassa lukeneet aiheeseen liittyviä kirjoja ja ruokailutilanteissa mallinnamme tätä toki omalla esimerkillämme ja sanoittamalla lapsille, kuinka esimerkiksi pyytää kauniisti lisää, mitä tehdä jos joku lautasella oleva ei olekaan oman maun mukaista tai kuinka toimitaan kun ollaan saatu vatsa täyteen ja lautanen tyhjäksi. Käsittelemme aihetta myös leikin kautta ja tätä kuukauttahan on vielä reilusti jäljellä. Emmekä toki lopeta myöskään kuun vaihtuessa, älkää te kotonakaan.

Ihanaa lopputalvea ja kevättä kohti kulkemista toivottavat Mai ja koko pikkutalon väki